Kuva: Heikki Junnila
Västäräkki (Motacilla alba) on västäräkkien heimoon kuuluva pitkäpyrstöinen varpuslintulaji.
Västäräkki on 16,5–19 senttimetriä pitkä ja painaa 18–23 grammaa. Koiras on naarasta hiukan kookkaampi. Västäräkillä on harmaa selkä ja valkea vatsapuoli. Pyrstössä on mustaa ja valkoista, ja siivissä on leveä valkoinen juova tummalla pohjalla. Nokka ja koivet ovat mustat. Pään etuosa on valkoinen. Koiraan päälaen takaosa, kurkku ja kuvunseutu ovat mustat, naaralla harmaat tai mustanharmaat. Nuorten ja talvipukuisten västäräkkien pää on harmaa. Västäräkin pyrstö on pitkä ja keikkuu lajille tyypillisesti kävelyn aikana.
Västäräkki pesii yleisesti koko Suomessa ja sen pesimäkannaksi arvioidaan 400 000–600 000 paria. Syysmuutto tapahtuu elo–lokakuussa ja kevätmuutto huhti–toukokuussa. Se talvehtii Lähi-idässä ja Koillis-Afrikassa. Suomessa västäräkki on luokiteltu vuodesta 2019 lähtien silmälläpidettäväksi lajiksi. Sitä ennen se oli elinvoimainen.
Västäräkin pesäpaikkojen kirjo on hyvin laaja. Se tekee pesänsä korsista ja sammalista, ja vuoraa sen villalla ja karvoilla. Naaras munii toukokuussa 2–7 munaa. Munat kuoriutuvat 10–15 vuorokauden kuluttua, ja pesästä poikaset lähtevät 11–16 vuorokautta myöhemmin.
Västäräkki syö hyönteisiä kuten sääskiä, päivänkorentoja, vaaksiaisia, kovakuoriaisia, sudenkorennon toukkia, perhostoukkia ja koita sekä muita selkärangattomia. Se voi syödä myös leivänmuruja ja ruoantähteitä.
Ympäri Suomea on pidetty selvänä, että mitä enemmän on västäräkkejä kynnön tai kylvön aikaan pellolla hyppelemässä, sitä parempi viljavuosi on tulossa. Sortavalassa lintua on kutsuttu jopa kylvättäjäksi. Nousiaisissa on puolestaan perunavuosi mennyt piloille, jos ei perunanistutuksen aikaan ole västäräkkejä pellolla ollut seurana. Lounais-Suomessa yksi västäräkin nimi on ollut kyntäjäinen,
Vanhin suomalainen rengastettu västäräkki on ollut 7 vuotta 11 kuukautta 14 päivää vanha. Euroopan vanhin oli 12 vuoden 3 kuukauden ikäinen brittiläinen lintu.
Viikon luontokuva -Punajalkaviklo
Kuva: Heikki Junnila Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes muovisen näköiset punaiset jalat ja nokka. Höyhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yläperässä
Viikon luontokuva Punakuiri
Kuva: Heikki Junnila Punakuiri (Limosa lapponica) on isokokoinen rantalintu. Se on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuussa ja lähtee syyskuun loppupuolella.
Viikon luontokuva -Suosirri
Kuva: Heikki Junnila Muuttolintu joka talvehtii Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Etelänsuosirrit palaavat Suomeen jo huhtikuussa. Jäämeren linnut muuttavat Suomen yli toukokuun
Viikon luontokuva -Metsäviklo
Kuva: Heikki Junnila Metsäviklo on muuttolintu, joka pesii Euroopan ja Aasian subarktisessa ilmastossa ja talvehtii Etelä-Euroopassa, Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Lintulaji
Viikon luontokuva -Pikkukultasiipi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas) on sinisiipisten (Lycaenidae) heimoon kuuluva pieni päiväperhonen, joka esiintyy useana alalajina laajalla alueella holarktiksella
Viikon luontokuva -Nokkosperhonen
Kuva: Heikki Junnila Nokkosperhonen on tyypillinen kulttuuriympäristöjen perhonen, se elää pihapiireissä, puutarhoissa ja istutusten lähettyvillä. Keväällä talvehtineet naaraat munivat munat,
