Kuva: Heikki Junnila
Euroopassa elää arviolta 81–126 miljoonaa metsäkirvistä. Euroopan kanta muodostaa 25–49 prosenttia koko maailman populaatiosta, joten hyvin varovainen arvio koko maailman metsäkirviskannasta on 165–504 miljoonaa yksilöä. Suomessa metsäkirvinen pesii koko maassa Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Suomen pesimäkannaksi arvioitiin vuosina 2019–2024 keskimäärin 2,0 miljoonaa paria, eli laji on Suomen kolmanneksi runsaslukuisin pesimälintu
Metsäkirvinen on 14–16 senttimetriä pitkä. Metsäkirvisen yläpuoli on väriltään harmaanruskea ja tummaviiruinen, mutta yläperä on viiruton. Rinta ja kupeet ovat beiget ja niissä on tummia viiruja, jotka kupeilla ovat heikompia. Vatsa ja alaperä ovat valkoiset. Jalat ovat vaaleanpunertavat ja takavarpaan kynsi on lyhyt ja käyrä, toisin kuin niittykirvisellä.
Metsäkirvinen pesii kaikenlaisissa metsissä. Se suosii avoimia mäntymetsiä, hakkuuaukkoja ja rämeiden reunamia, mutta välttää liian tiheitä ja sulkeutuneita metsiä. Metsäkirvinen on hyönteissyöjä. Se syö hyönteisiä ja hämähäkkejä ja syksyllä myös siemeniä.
Metsäkirvisen pesä on maassa kasvillisuuden seassa. Muninta tapahtuu touko-kesäkuussa. Naaras munii 3–6 tummapilkkuista, pohjaväriltään suuresti vaihtelevaa munaa, joita se hautoo 12–14 vuorokautta. Kummatkin emot ruokkivat poikasia, jotka lähtevät pesästä ennen kuin ovat lentokykyisiä noin 10 päivän ikäisinä. Emot ruokkivat poikasia vielä kaksi viikkoa tämän jälkeen. Metsäkirvinen pesii toisinaan kahdesti kesän aikana.
Vanhoilla metsäkirvisillä on sulkasato heinä–elokuussa. Lajin sulkasato on suomalaisista linnuista nopein, kestäen keskimäärin 32 päivää. Nuoret linnut voi syksyllä erottaa vanhoista kuluneemman höyhenpuvun perusteella.
Vanhin suomalainen rengastettu metsäkirvinen on ollut 5 vuotta 8 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut 8 vuoden 2 kuukauden ikäinen ruotsalainen lintu.
Viikon luontokuva Sinirinta
Kuva: Heikki Junnila Sinirinta (Luscinia svecica) on koristeellisen näköinen pieni lintu. Sinirinta on 13–15 cm pitkä. Koiraalla on sininen kurkkulappu, jonka
Viikon luontokuva -Valkoposkihanhi
Kuva: Heikki Junnila Suomessa ensimmäinen pesintä löydettiin Inkoon saaristosta vuonna 1981, ja kantaa on sen jälkeen lisätty istutuksilla eläintarhoista, kuten
Viikon luontokuva -Rantasipi
Kuva: Heikki Junnila Rantasipi pesii lähes koko Euroopassa ja suuressa osassa Aasiaa Japaniin saakka. Suomessa se pesii yleisenä koko maassa
Viikon luontokuva -Mustaviklo
Kuva: Heikki Junnila Mustaviklo (Tringa erythropus) on pilkullinen kahlaaja. Mustaviklo on arktinen lintu, jonka lisääntymisalueisiin kuuluvat Fennoskandia. Lintu talvehtii Välimerellä,
Viikon luontokuva -Punajalkaviklo
Kuva: Heikki Junnila Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes muovisen näköiset punaiset jalat ja nokka. Höyhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yläperässä
Viikon luontokuva Punakuiri
Kuva: Heikki Junnila Punakuiri (Limosa lapponica) on isokokoinen rantalintu. Se on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuussa ja lähtee syyskuun loppupuolella.
