Kuva: Heikki Junnila
Euroopassa elää arviolta 81–126 miljoonaa metsäkirvistä. Euroopan kanta muodostaa 25–49 prosenttia koko maailman populaatiosta, joten hyvin varovainen arvio koko maailman metsäkirviskannasta on 165–504 miljoonaa yksilöä. Suomessa metsäkirvinen pesii koko maassa Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Suomen pesimäkannaksi arvioitiin vuosina 2019–2024 keskimäärin 2,0 miljoonaa paria, eli laji on Suomen kolmanneksi runsaslukuisin pesimälintu
Metsäkirvinen on 14–16 senttimetriä pitkä. Metsäkirvisen yläpuoli on väriltään harmaanruskea ja tummaviiruinen, mutta yläperä on viiruton. Rinta ja kupeet ovat beiget ja niissä on tummia viiruja, jotka kupeilla ovat heikompia. Vatsa ja alaperä ovat valkoiset. Jalat ovat vaaleanpunertavat ja takavarpaan kynsi on lyhyt ja käyrä, toisin kuin niittykirvisellä.
Metsäkirvinen pesii kaikenlaisissa metsissä. Se suosii avoimia mäntymetsiä, hakkuuaukkoja ja rämeiden reunamia, mutta välttää liian tiheitä ja sulkeutuneita metsiä. Metsäkirvinen on hyönteissyöjä. Se syö hyönteisiä ja hämähäkkejä ja syksyllä myös siemeniä.
Metsäkirvisen pesä on maassa kasvillisuuden seassa. Muninta tapahtuu touko-kesäkuussa. Naaras munii 3–6 tummapilkkuista, pohjaväriltään suuresti vaihtelevaa munaa, joita se hautoo 12–14 vuorokautta. Kummatkin emot ruokkivat poikasia, jotka lähtevät pesästä ennen kuin ovat lentokykyisiä noin 10 päivän ikäisinä. Emot ruokkivat poikasia vielä kaksi viikkoa tämän jälkeen. Metsäkirvinen pesii toisinaan kahdesti kesän aikana.
Vanhoilla metsäkirvisillä on sulkasato heinä–elokuussa. Lajin sulkasato on suomalaisista linnuista nopein, kestäen keskimäärin 32 päivää. Nuoret linnut voi syksyllä erottaa vanhoista kuluneemman höyhenpuvun perusteella.
Vanhin suomalainen rengastettu metsäkirvinen on ollut 5 vuotta 8 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut 8 vuoden 2 kuukauden ikäinen ruotsalainen lintu.
Viikon luontokuva -Nuolihaukka
Kuva: Heikki Junnila Nuolihaukka (Falco subbuteo) on jalohaukkoihin kuuluva pieni, nopea petolintu. Nuolihaukka pesii Euraasiassa, Kamtšatkaa ja Japania myöten. Euroopan
Viikon luontokuva. -Liro
Kuva: Heikki Junnila Liro (Tringa glareola) on pieni kahlaaja Liro kuuluu koko Suomen linnustoon, mutta pesimäaikana sen tapaa varmimmin Pohjois-
Viikon luontokuva -Harmaasorsa
Kuva: Heikki Junnila Harmaasorsa (Mareca strepera, syn. Anas strepera) on harmaan sävyinen sorsalintu. Suomessa harmaasorsa esiintyy levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Suomen ensimmäinen
Viikon luontokuva -Kyykäärme
Kuva: Heikki Junnila Kyy eli kyykäärme (Vipera berus) on kyykäärmeiden (Viperidae) heimoon kuuluva käärme. Kyy on maailman pohjoisin käärmelaji ja
Viikon luontokuva -Ritarilude
Kuva: Heikki Junnila Ritarilude on kookas, 8,0–14,0 mm, pitkänomainen ludelaji. Väritys on räikeän punamusta ja värien rajat ovat terävät. Musta väri
Viikon luontokuva -Sääksi
Kuva: Heikki Junnila Sääksi eli vanhemmalta nimeltään kalasääksi, (Pandion haliaetus) on suurikokoinen petolintu, joka elää järvialueilla ja merenrannikoilla. Saaristossa levinneisyys
