Kuva: Heikki Junnila
Pikkukuovi on muuttolintu, joka muuttaa talveksi Afrikan, Etelä-Amerikan, eteläisen Pohjois-Amerikan sekä eteläisen Aasian ja Australaasiaan rannikoille. Pesimisajan ulkopuolella laji viihtyy parvissa. Suomeen laji saapuu huhtikuun lopussa ja toukokuussa. Syysmuutto käynnistyy juhannuksen tienoilla ja päättyy yleensä elokuun aikana.
Pikkukuovi on kuovien (Numenius) suvun laajimmalle levinneitä lajeja. Pääasiallinen pesimisalue on Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan subarktiset alueet, eteläisimmillään laji pesii Skotlannissa. Maailman populaation kooksi on arvioitu 1,8–2,65 miljoonaa yksilöä. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 337 000 – 387 000 paria, joista Islannissa 71 prosenttia, Suomessa 13 prosenttia ja Venäjällä 11 prosenttia. Suomessa pikkukuovi on Pohjois-Suomen ja Pohjanmaan pesimälintu. Eteläisimmät vakituiset ja huomattavan suuret populaatiot sijaitsevat Kauhajoen korkeudella. Suomen pesimäkannan kooksi on arvioitu 34 000–49 000 paria.
Linnun pituus on 37–45 cm, siipien kärkiväli 78–88 cm ja paino 270–600 g. Pikkukuovi on isokuovia pienempi kahlaajalintu. Pikkukuovin selkeimpänä erona isokuoviin on sen erilainen ääntely ja päässä olevat selvät, vaaleat juovat. Ääni on kuuluva pulina ’pylylylyly’. Laulu muistuttaa isokuovin laulua, mutta on haikeampi eikä niin rytmikäs.
Suomessa laji pesii tavallisimmin karuilla avosoilla, mutta etenkin Pohjanmaalla pikkukuovista on tullut myös peltolintu. Muuttoaikoina viihtyy aukeilla rannoilla. Pesä on painanne maassa. Naaras munii kesäkuussa neljä munaa, joita molemmat emot hautovat, naaras kuitenkin aktiivisemmin, noin 3,5 viikkoa. Poikaset ovat pesäpakoisia ja oppivat lentämään runsaan kuukauden ikäisinä. Molemmat emot huolehtivat poikasista. Pikkukuovi on sukukypsä kaksivuotiaana.
Pikkukuovi syö maassa eläviä selkärangattomia. Se saattaa syödä myös marjoja, pikkukaloja ja sammakoita. Rannikoilla se syö monia rapuja, katkoja, äyriäisiä, merimatoja ja pieniä nilviäisiä.
Vanhin suomalainen rengastettu pikkukuovi on ollut nelivuotias. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 16 vuoden 1 kuukauden ikäinen yksilö.
Viikon luontokuva -Pohjansirkku
Kuva: Heikki Junnila Pohjansirkku (Emberiza rustica) on varpuslintu, joka kuuluu sirkkujen heimoon. Kooltaan ja muodoltaan tyypillinen sirkku. Kupeilla punaruskeaa
Viikon luontokuva – Mandariinisorsa
Kuva: Heikki Junnila Mandariinisorsa (Aix galericulata) on pieni itäaasialainen sorsalintu, jota tarhataan yleisesti Euroopassa. Tarhakarkulaisista on syntynyt Eurooppaan luonnonvarainen pesimäkanta,
Viikon luontokuva Sinirinta
Kuva: Heikki Junnila Sinirinta (Luscinia svecica) on koristeellisen näköinen pieni lintu. Sinirinta on 13–15 cm pitkä. Koiraalla on sininen kurkkulappu, jonka
Viikon luontokuva -Valkoposkihanhi
Kuva: Heikki Junnila Suomessa ensimmäinen pesintä löydettiin Inkoon saaristosta vuonna 1981, ja kantaa on sen jälkeen lisätty istutuksilla eläintarhoista, kuten
Viikon luontokuva -Rantasipi
Kuva: Heikki Junnila Rantasipi pesii lähes koko Euroopassa ja suuressa osassa Aasiaa Japaniin saakka. Suomessa se pesii yleisenä koko maassa
Viikon luontokuva -Mustaviklo
Kuva: Heikki Junnila Mustaviklo (Tringa erythropus) on pilkullinen kahlaaja. Mustaviklo on arktinen lintu, jonka lisääntymisalueisiin kuuluvat Fennoskandia. Lintu talvehtii Välimerellä,
