Kuva: Heikki Junnila
Yleinen perhonen, jonka esiintymisalue kattaa jokseenkin koko Euroopan Välimeren saaria lukuun ottamatta ja jatkuu idässä Aasian poikki Japaniin saakka. Lisäksi laji elää Pohjois-Afrikassa. Suomessa orvokkihopeatäplä elää koko maassa, joskin harvinaistuu huomattavasti pohjoista kohti. Etelä- ja Keski-Suomessa se on yleinen. Perhoset lentävät heinäkuun alusta elokuun puoleenväliin.
Niin kutsuittuihin isoihin hopeatäpliin kuuluva, yleinen päiväperhonen. Koiraan siipien pohjaväri on lämpimän oranssi, naaraalla sävy on himmeämpi. Koiraan etusiiven yläpinnalla neljä takimmaista siipisuonta ovat kapealti mustakehnäiset. Molemmilla sukupuolilla etusiiven ulkoreuna kaartuu hieman ulospäin. Takasiiven alapinnan tyviosa on voimakkaan vihreänsävyinen ja alapintaa kirjovat laajat, pyöreähköt, vaaleat laikut. Ulkosarake on yksivärisen kellertävä ilman kuvioita.
Hopeatäplä elää ja viihtyy niityillä, kedoilla, teiden varsilla sekä metsänreunoilla. Laji vierailee mielellään ohdakkeilla ja horsmilla imemässä mettä. Yleisyydestään ja laajasta levinneisyydestään huolimatta yksittäisten perhospopulaatioiden välillä ei ole todettu tapahtuvan mainittavaan siirtymistä paikasta toiseen. Orvokkihopeatäplä on voimakas lentäjä, joka pääsee härittäessä nopeasti karkuun. Aurinkoisella säällä koiraat lentävät etsimässä naaraita ja sellaisen löytäessään parittelevat välittömästi. Pilvisellä tai viileällä säällä perhoset pysyvät aktiivisina, mutta viettävät paljon aikaa lepäillen maassa. Illansuussa perhoset keskittyvät alueille, joille aurinko paistaa mahdollisimman myöhään. Yöksi ne nousevat ylös puihin ja pensaisiin tai asettautuvat heinien korsille.
Naaras munii ravintokasvien läheisyyteen yksittäisiä munia tai pieniä munaryhmiä. Munat kuoriutuvat paria viikkoa myöhemmin ja syötyään munankuoren pieni toukka siirtyy heti talvilepoon ja aloittaa elämän ravintokasvilla vasta seuraavana keväänä.
Viikon luontokuva -Merikihu
Kuva: Heikki Junnila Merikihu viihtyy avoimessa tundramaastossa. Suomen pesimäkanta asuu yksittäispareina ulkosaariston puuttomilla luodoilla. Pesimäajan ulkopuolella merikihu viihtyy avomerellä. Talveksi
Viikon luontokuva -Pohjansirkku
Kuva: Heikki Junnila Pohjansirkku (Emberiza rustica) on varpuslintu, joka kuuluu sirkkujen heimoon. Kooltaan ja muodoltaan tyypillinen sirkku. Kupeilla punaruskeaa
Viikon luontokuva – Mandariinisorsa
Kuva: Heikki Junnila Mandariinisorsa (Aix galericulata) on pieni itäaasialainen sorsalintu, jota tarhataan yleisesti Euroopassa. Tarhakarkulaisista on syntynyt Eurooppaan luonnonvarainen pesimäkanta,
Viikon luontokuva Sinirinta
Kuva: Heikki Junnila Sinirinta (Luscinia svecica) on koristeellisen näköinen pieni lintu. Sinirinta on 13–15 cm pitkä. Koiraalla on sininen kurkkulappu, jonka
Viikon luontokuva -Valkoposkihanhi
Kuva: Heikki Junnila Suomessa ensimmäinen pesintä löydettiin Inkoon saaristosta vuonna 1981, ja kantaa on sen jälkeen lisätty istutuksilla eläintarhoista, kuten
Viikon luontokuva -Rantasipi
Kuva: Heikki Junnila Rantasipi pesii lähes koko Euroopassa ja suuressa osassa Aasiaa Japaniin saakka. Suomessa se pesii yleisenä koko maassa
