Viikon luontokuva -Kyykäärme

Kuva: Heikki Junnila

Kyy eli kyykäärme (Vipera berus) on kyykäärmeiden (Viperidae) heimoon kuuluva käärme. Kyy on maailman pohjoisin käärmelaji ja Euroopan yleisin myrkkykäärme.

Kyy on melko tukeva ja lyhyt käärme. Koiraiden tyypillinen pituus on 50–60 senttimetriä, naaraiden 60–80. Pisimmät Suomessa ja Euroopassa tavatut yksilöt ovat olleet noin metrin mittaisia. Kyynaaraan häntä on selvästi muuta ruumista kapeampi ja lyhyempi kuin koiraalla. Väriltään kyyt ovat harmaita, harmaanruskeita tai mustia. Sinertävät ja harmaat ovat yleensä koiraita ja ruskeat naaraita.

Selässä kyyn koko mitalla on sahalaitakuvio, joka voi toistua vaaleana molemmissa kyljissä. Tummilla yksilöillä sitä ei välttämättä erota. Vatsapuoli voi olla vaalea, harmaa tai tumma, ja aivan hännän pää on vatsapuolelta keltainen tai punertavanoranssi. Kyyn selän ja kylkien suomut eivät ole sileitä, vaan niissä on harjanteet.

Kyyn litteä ja kolmiomainen pää erottuu selvästi muusta ruumiista. Päässä on isompien suomujen välissä pienien suomujen jonoja. Pupilli on pystyssä oleva soikio, ja muiden käärmeiden tapaan kyyn silmäluomi on läpinäkyvä ja liikkumaton.

Kyyn näköaisti on kohtalainen, erityisesti sivuittaisliikkeiden suhteen. Kyyn kuulo on huono; sillä ei ole edes tärykalvoa. Kyy aistii kuitenkin leukaluillaan mainiosti tärinää. Kyyn tärkein aistinelin on kieli, jolla se vie hajuhiukkasia suuhunsa vomeronasaalielimeen ja saa siten tietoa ympäristöstään (esimerkiksi lähellä olevasta saaliista, parittelukumppanista tai kilpailevasta koiraasta). Kyyllä on kaksihaaraisen kielensä perusteella stereohajuaisti.

Kyyn elinaluetta ovat Suomessa lämpimät ja aurinkoiset maa-alueet, joista löytyy myös suojapaikkoja, esimerkiksi hakkuuaukeat , peltojen ja soiden reuna-alueet ja kallioiset seudut. Kyy on aktiivinen päiväsaikaan.

Ravintonaan kyyt käyttävät etenkin myyriä, hiiriä sekä päästäisiä, ja niiden lisäksi sisiliskoja ja sammakoita sekä harvemmin linnunpoikasia ja -munia. Kyy löytää ravinnon tarkalla hajuaistillaan, jota tukee liikkeen havaitsemiseen erikoistunut näköaisti. Sopivan saaliin havaittuaan kyy virittäytyy S:n muotoiselle mutkalle, iskee turvallisen matkan päästä ja vetäytyy heti takaisin turvaan. Kyy tappaa saaliinsa myrkyllisellä puraisulla, jonka jälkeen saaliseläin pakenee lyhyen matkaa, usein muutamia metrejä, ennen kuin kuolee. Kyy seuraa saaliin hajujälkeä ja nielee saaliin kokonaisena pää edellä. Tavanomaisen aterian jälkeen kyy sulattelee saalistaan pari päivää. Sulattelun alkupäivinä kyyn liikkuminen on vaivalloista.

Kyy käyttää verimyrkkyä saalistukseen ja puolustautumiseen. Myrkky vaikuttaa monella tavalla. Se aiheuttaa muun muassa kudostuhoa, estää veren hyytymistä ja tuhoaa verisoluja. Myrkky voi myös aiheuttaa veritukoksia sekä vaurioittaa keuhkoja tai munuaisia.

Kyy saalistaa normaalisti noin kerran viikossa ja myrkkyrauhasen täyttyminen kestää noin viisi vuorokautta. Näin ollen kyyn purema voi olla jopa hyttysenpistomaisen vaaraton, mikäli kyy on juuri metsästänyt.

Kyy voi purra myös ilman myrkyn ruiskuttamista. Jotkut uskovat, että nuoren kyyn purema on vaarallisempi kuin vanhan, koska nuoret kyyt eivät osaa säännöstellä myrkkyrauhasen annostelua kuten täysi-ikäiset kyyt. Tälle väitteelle ei kuitenkaan ole tieteellistä tukea.

Kyyn purema johti ihmisen kuolemaan Suomessa viimeksi vuonna 1998 ja sitä ennen vuonna 1984. Puremia tapahtuu Suomessa 50–150 vuodessa. Vaikka kyy on myrkyllinen, sen purema ei ole tavallisesti vaarallinen terveelle aikuiselle ihmiselle. Pureman vaarallisuus riippuu puremakohdasta, ihmisen iästä ja sairauksista.

Silti kaikkien tulee pureman saatuaan hakeutua välittömästi lääkärille. Alkuoireena voi olla turvotusta purema-alueella, ja myöhemmin voi tulla yleisoireita kuten oksentamista, ripulia ja päänsärkyä. Kyyn myrkylle voi myös olla allerginen, jolloin purema aiheuttaa nopeasti vakavia oireita, kuten kurkunpään turvotusta. Noin 25 %:lle aiheutuu puremasta paikallisia oireita vakavampia oireita. Puremaan liittyy myös jäykkäkouristuksen mahdollisuus.

Jos kyy on purrut lasta, tai henkilön peruselintoiminnot ovat vaarassa, on soitettava hätänumeroon. Pureman saaneen henkilön on syytä välttää liikkumista sekä erityisesti puremakohdan liikuttamista. Purtu raaja on hyvä lastoittaa. Henkilöä kannattaa rauhoittaa, ja raajaan purtu voidaan kantaa hoitoon. Puremakohtaan ei saa koskea. Tulehduskipulääkkeitä ei tule käyttää, eikä myrkkyä kannata yrittää imeä ulos haavasta. Puremaa voi helpottaa kyypakkaus, joka sisältää tulehdusreaktiota lievittävää hydrokortisonia eli kortisolia . Koska kyypakkauksen ottamisesta ei ole kuitenkaan tieteellisesti osoitettu olevan hyötyä, se ei poista lääkärissä käynnin tarvetta, eikä siitä ole hyötyä allergiselle henkilölle. Lääkärissä henkilölle voidaan antaa käärmeseerumia sekä muita hoitoja.

Koirille purema on vaarallisempi. Eläimestä tulee nopeasti väsynyt ja voimaton. Koira pitää viedä heti eläinlääkäriin, eikä sille saa antaa kyytabletteja eikä tulehduskipulääkkeitä. Jos koiran kantaminen ei ole mahdollista, sitä kannattaa kävelyttää rauhallisesti esimerkiksi autoon vietäessä. Tutkimusten mukaan koirien kuolleisuus on muutaman prosentin luokkaa.

Pitkävartiset saappaat suojaavat puremilta, koska käärme ei yllä puremaan kovinkaan korkealle. Käärme suosii suojaisia paikkoja ja pyrkii pääosin välttämään aukeaa, joten pihapiirissä kyiden poissa pitäminen onnistuu parhaiten pitämällä nurmikko lyhyeksi leikattuna ja poistamalla pihalta mättäiköt, pensaikot, risu- ja romukasat ja muut maan tasalla olevat paikat, joihin käärme voi piiloutua. Toinen kyitä mahdollisesti houkutteleva tekijä on tarjolla oleva ravinto. Jätteet tulisi laittaa sellaisiin astioihin ja lintujen ruokinta suunnitella niin, etteivät ne houkuttele paikalle kyyn ravintoa, jyrsijöitä.

Viikon luontokuva -Kyykäärme

Viikon luontokuva -Ritarilude

Viikon luontokuva -Sääksi

Viikon luontokuva -Metsäkirvinen

Viikon luontokuva – Peukaloinen

Viikon luontokuva -Peippo

Viikon luontokuva -Sepelkyyhky