Kuva: Heikki Junnila
Sääksi eli vanhemmalta nimeltään kalasääksi, (Pandion haliaetus) on suurikokoinen petolintu, joka elää järvialueilla ja merenrannikoilla. Saaristossa levinneisyys rajoittuu sisä- ja välisaaristoon.
Sääksi luetaan sääksien heimon (Pandionidae) ainoaksi lajiksi. Joskus se luokitellaan myös haukkojen heimon alaheimoksi Pandioninae.
Sääksi on keskikokoinen petolintu, jonka siivet ovat hyvin pitkät ja kapeat. Sen pituus on 52–60 cm, ja siipien kärkiväli 152–167 cm. Naaras on koirasta isompi. Se painaa noin 1,5–2,2 kg ja koiras 1,2–2 kg.
Suomessa sääksi on levittäytynyt koko maan alueelle. Vain vähävesistöisimmiltä alueilta ja ulkosaaristosta pesivä sääksikanta puuttuu. Tiheimmillään sääksikanta on Suomessa mosaiikkimaisilla vesistöalueilla, kuten Saimaan alueella ja lounaissaaristossa. Suomen ja samalla maailman pohjoisimmat sääksiparit pesivät Utsjoen pohjoisosissa. Sääksi on vakiintunut esimerkiksi Vanajaveden ympäristöön pysyväksi petolinnuksi. Sääksi on Kanta-Hämeen maakuntalintu.
Sääksen lajityypillisessä lentosiluetissa siivet näyttäytyvät kapeina, joissa käsisiivet ovat pitkät. Siipien kärjissä on vain neljä harittajaa. Sääksen lyhyt pyrstö on melko tasapäinen. Liidon aikana sääksi pitää siipiä kulmalla, jolloin siiventaipeet työntyvät eteen. Edestä päin nähtynä siivet näyttävät olevan pehmeästi alaspäin kuperat.
Sääksen höyhenpuku on alapuolelta pääosin valkea ja selkäpuolelta tummanruskea. Rinnassa sääksellä on vaihtelevan yhtenevä ruskea rintavyö, joka naaraalla on keskimäärin laajempi ja tummempi kuin koiraalla. Samana kesänä syntyneet poikaset poikkeavat vanhoista linnuista selkäpuolen höyhenpeitteen värityksen perusteella. Nuorilla selkäpuolen höyhenet samoin kuin siipi ja pyrstösulat ovat vaaleakärkiset, minkä vuoksi koko yläpuolen yleisväritys näyttää kirjavammalta.
Sääksi kelpuuttaa elinympäristökseen lähes minkälaisen ympäristön tahansa, jos vain riittävän lähellä on sopivia saalistusvesiä, pesäpaikka on riittävän rauhallinen ja paikalta löytyy sopiva pesäpuu. Sääkset solmivat elinikäisen parisuhteen. Etelä-Suomessa ne munivat vapun aikoihin 2–3 kananmunan kokoista, kanelinruskeaa munaa. Pohjoisimmassa Suomessa muninta alkaa lähes kuukauden Etelä-Suomen ensimmäisiä pesiviä pareja myöhemmin. Poikaset kehittyvät lentokuntoisiksi kahdeksassa viikossa.
Sääksi syö mitä tahansa saatavilla olevia kaloja. Sääksi saalistaa lekuttelemalla 10–30 metrin korkeudella ilmassa, josta syöksyy kalan kimppuun. Se pystyy sulkemaan sierainaukot sukeltaessaan. Saaliskalojen lajikirjo riippuu eniten saalistusvesistöjen kalalajistosta. Etelä-Suomessa yleisimpiä saalislajeja ovat monet särkikalat, joista lahna on monin paikoin erityisesti keväällä kutuaikana yleisin. Myös ahvenet ja pienet hauet ovat yleisiä saaliskaloja. Sääksen saaliskalojen keski- ja ihannekoko on noin 300 grammaa. Tätä isompiakin kaloja sääksi toki toisinaan saaliikseen saa, mutta puheet esimerkiksi puolentoista kilon saaliskaloista ovat useimmiten liioiteltuja. Myös pienemmät saaliskalat ovat varsin yleisiä. Muiden kuin kalojen esiintyminen sääksen saalisvalikoimassa on erittäin vähäistä. Todistettavasti sääksi saattaa saada saalikseen myös sammakoita ja erittäin harvinaisissa tapauksissa myös vesimyyriä ja piisameita. Niiden osuus saalisvalikoimassa on kuitenkin olematon. Kalaan lähes yksinomaan keskittyvä saalisvalikoima onkin johtanut siihen, että monissa kielissä sääksen nimi onkin ”kalakotka” tai ”kalahaukka”.
Viikon luontokuva Punakuiri
Kuva: Heikki Junnila Punakuiri (Limosa lapponica) on isokokoinen rantalintu. Se on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuussa ja lähtee syyskuun loppupuolella.
Viikon luontokuva -Suosirri
Kuva: Heikki Junnila Muuttolintu joka talvehtii Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Etelänsuosirrit palaavat Suomeen jo huhtikuussa. Jäämeren linnut muuttavat Suomen yli toukokuun
Viikon luontokuva -Metsäviklo
Kuva: Heikki Junnila Metsäviklo on muuttolintu, joka pesii Euroopan ja Aasian subarktisessa ilmastossa ja talvehtii Etelä-Euroopassa, Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Lintulaji
Viikon luontokuva -Pikkukultasiipi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas) on sinisiipisten (Lycaenidae) heimoon kuuluva pieni päiväperhonen, joka esiintyy useana alalajina laajalla alueella holarktiksella
Viikon luontokuva -Nokkosperhonen
Kuva: Heikki Junnila Nokkosperhonen on tyypillinen kulttuuriympäristöjen perhonen, se elää pihapiireissä, puutarhoissa ja istutusten lähettyvillä. Keväällä talvehtineet naaraat munivat munat,
Viikon luontokuva -hopeatäpläperhonen
Kuva: Heikki Junnila Yleinen perhonen, jonka esiintymisalue kattaa jokseenkin koko Euroopan Välimeren saaria lukuun ottamatta ja jatkuu idässä Aasian poikki
