Kuva: Heikki Junnila
Töyhtötiainen on 11–13 cm pitkä ja noin 11 g painava lintu, jonka tärkein tuntomerkki on päässä oleva raidallinen töyhtö. Linnun kaulassa on musta rengas. Selästä lintu on väritykseltään harmaanruskea, alapuoli on kellanvalkea. Pää on mustanvalkea. Vanha lintu eroaa nuoresta ainoastaan kuluneemman pyrstönsä takia. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Töyhtötiaisia esiintyy havupuuvaltaisissa metsissä. Suosittuja ovat varsinkin vanhat kalliomänniköt, joissa muuten on niukasti lintuja. Edellytyksenä on pesäpuiksi soveltuvien lahopuiden olemassaolo. Laji karttaa laajoja aukeita eikä muutenkaan juuri liiku kotiuduttuaan kerran johonkin paikkaan. Ainoastaan nuoret linnut vaeltavat hiukan. Töyhtötiainen elää talvisin sekaparvissa muiden tiaisten kanssa jakaen niiden kanssa puun eri osat ravinnonhankintaan. Talvella laji vierailee myös lintulaudoilla, mutta eksyy harvoin keskikaupungille.
Töyhtötiainen on Suomessa yleinen havumetsissä aina Ahvenanmaalta Ouluun. Töyhtötiainen ei esiinny maapallolla muualla kuin Euroopassa. Töyhtötiainen on vähentynyt Suomessa huomattavan nopeasti tehometsätalouden takia.
Töyhtötiaisen pesä on tiaisten tapaan kolossa, ja sen korkeus maasta vaihtelee metristä muutamaan metriin, ei kuitenkaan kovin korkealle. Naaras tekee itse kolon lahoon puuhun tai pesii vanhoihin koloihin. Naaraan tehtävänä on myös pesämateriaalien keruu. Joskus se kelpuuttaa pöntön pesäkseen. Kerran pariuduttuaan linnut pysyvät pareina ikänsä ja hyvän pesäkolon löydettyään voivat käyttää sitä useita vuosia.
Töyhtötiainen munii usein jo huhtikuussa 4–8 (keskimäärin 5,3) valkeaa punapilkkuista munaa, joita naaras hautoo noin kaksi viikkoa. Koiras ruokkii naarasta haudonnan aikana. Molemmat emot ruokkivat poikasia 18–22 vuorokautta kunnes ne oppivat lentämään, ja usein vielä pitkään sen jälkeenkin.
Avainsanat: #talvi
Viikon luontokuva Isokoskelo

Kuva: Heikki Junnila Isokoskelo (Mergus merganser) on iso vesilintu, joka muistuttaa ruumiinmuodoltaan vähän silkkiuikkua. Isokoskelolla on uikkumainen mustavalkea vartalo, pitkähkö
Viikon luontokuva -Merihanhi

Kuva: Heikki Junnila Merihanhi on suurikokoinen harmahtava hanhi, jolla on iso pää ja kolmiomainen aprikoosinvärinen nokka. Koivet ovat vaaleanpunaiset. Siiven
Viikon luontokuva -Pajusirkku

Kuva: Heikki Junnila Pajusirkku (Schoeniclus schoeniclus) on sirkkujen sukuun kuuluva pieni, rannoilla elävä varpuslintu. Pajusirkun pituus on 14–16 cm ja
Viikon luontokuva -Hömötiainen

Kuva: Heikki Junnila Laji oli pitkään Suomessa runsaslukuisimpien lintujen joukossa. 2000-luvulla hömötiainen on taantunut Suomessa ensin vuonna 2015 vaarantuneeksi ja
Viikon luontokuva -Kiuru

Kuva: Heikki Junnila Kiuru (Alauda arvensis) eli leivonen tai leivo on pienikokoinen vaaleanruskea varpuslintu. Tunnusomaisena piirteenä kiurulla on päälaella sijaitseva
Viikon luontokuva -Metso

Kuva: Heikki Junnila Metso (Tetrao urogallus) on metsäkanalintu. Suomen kanalinnuista se on suurin. Koirasmetso on väritykseltään mustan-, ruskean- ja harmaankirjava.