Kuva: Heikki Junnila
Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) on kuusensiemeniin erikoistunut varpuslintu.
Pikkukäpylinnun pituus nokan kärjestä pyrstön kärkeen on 16–19 cm, koiras on hieman suurempi. Paino on keskimäärin 40 grammaa. Nokan korkeus on 10–12,3 mm, nokan tyvestä mitattuna.
Pikkukäpylintua kutsutaan havumetsän papukaijaksi. Siemensyöjäksikin sen nokka on huomiota herättävän paksu, ja muutenkin se on tanakka vartalonmuodoiltaan. Vartalo on uroksella tiilenpunertava, naaraalla ja nuorilla yksilöillä kellertävä. Siivet ja pyrstö ovat molemmilla sukupuolilla tummanharmaat. Väri vaihtelee asuinalueen mukaan, ja käydään keskustelua siitä onko kyseessä alalajien synty vai ravintokasvin vaikutus: antosyaanit siirtyvät ravinnosta höyheniin. Nykyisessä jaottelussa pikkukäpylinnulla on 21 alalajia.
Pikkukäpylintu viihtyy havumetsissä ympäri vuoden. Pesimämetsikkö on yleensä kuusivaltainen havu- tai sekametsä, joskus männikkö, eikä koskaan lehtipuumetsikkö. Pesimäajan ulkopuolella lajia tavataan myös puhtaissa männiköissä, Keski-Euroopassa myös puistoissa ja hautausmailla.
Käpylintujen pesintä alkaa jo talvella. Varhaisimmat munapesät on tavattu jo tammikuussa. Kannan pääosa aloittaa munimisen helmikuun lopun ja huhtikuun puolivälin maissa, riippuen ravintotilanteesta ja talven sääoloista. Pesintää voi tapahtua myös keskikesällä ja toisinaan syksylläkin. Naaras rakentaa kuivista kuusenoksista ja naavasta lujan ja paksuseinäisen pesän joko kuuseen tai mäntyyn keskimäärin kuuden metrin korkeuteen. Munia on tavallisimmin kolme tai neljä, joskus viisi. Naaras aloittaa haudonnan heti ensimmäisen munan munittuaan. Koiras ruokkii naarasta säännöllisesti. Haudonta-aika on noin 13 vrk. Poikaset kasvavat pesässä noin 18 vrk. Emot hoitavat ja ruokkivat poikasia vielä pari-kolme viikkoa pesästälähdön jälkeen.
Ravintona on havupuiden siemenet, etenkin kuusten, toissijaisesti mäntyjen, Pohjois-Amerikassa myös lännendouglaskuusen. Myös lehtikuusten siemenet maistuvat. Kesällä pikkukäpylintu syö myös jonkin verran hyönteisiä ja havupuiden siemenkadon sattuessa muita siemeniä. Syksyllä ja talvella se voi syödä pihlajanmarjoja. Viime vuosina laji on tavattu myös lintulaudoilla auringonkukan siemeniä jyrsimässä.
Vanhin eurooppalainen rengastettu pikkukäpylintu on ollut ruotsalainen, vähintään 6 vuoden 10 kuukauden ikäinen lintu.
Viikon luontokuva – Peukaloinen
Kuva: Heikki Junnila Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) on peukaloisten heimoon kuuluva.varpuslintu. Se on toiseksi pienin Suomessa pesivä lintulaji, sitä pienempi on
Viikon luontokuva -Peippo
Kuva: Heikki Junnila Peippo (Fringilla coelebs) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu. Se on pajulinnun ohella Suomen runsaslukuisin lintulaji. Peippo on
Viikon luontokuva -Sepelkyyhky
Kuva: Heikki JUNNILA Sepelkyyhky (Columba palumbus) on Suomen suurin kyyhkylaji. Vanhastaan lintua on kutsuttu myös toukomettiseksi. Suomessa levinneisyysalue ulottuu eteläisimmästä
Viikon luontokuva -Minkki
Kuva: Heikki Junnila Villiminkit ovat pääasiassa yö- ja hämäräeläimiä. Tarhasta karanneet minkit taas liikkuvat yleensä päivisin. Vuorokausirytmiin vaikuttaa kuitenkin suuresti
Viikon luontokuva -Kyhmyjoutsen
Kuva: Heikki Junnila Kyhmyjoutsen (Cygnus olor) on suuri valkoinen sorsalintu. Kyhmyjoutsenen nokka on punertava ja siinä on musta kyhmy, josta
Viikon luontokuva. -Merilokki
Kuva: Heikki Junnila Merilokki (Larus marinus) on suurin lokkilaji maailmassa, ja se pesii myös Suomessa. Aikuisen merilokin pää ja vartalo
