Kuva: Heikki Junnila
Niittykirvinen (Anthus pratensis) on västäräkkeihin (Motacillidae) kuuluva lintulaji.
Niittykirvinen on mitä tavanomaisin kirvislaji, jonka erottaminen muista kirvisistä on vaikeaa varsinkin syyspuvussa. Höyhenpuku on päältä harmaanruskea, alta vaalea ja voimakkaan viiruinen. Nuori lintu on vähemmän viirukas kupeilta. Silmän ympärillä on selvä kapea valkea silmärengas, silmän päällä oleva silmäkulmanjuova on lyhyt ja himmeä. Päässä ei ole jyrkkiä kuvioiden eroja, kuten useilla muilla kirvisillä. Nokka on pitkähkö ja ohut. Jalat ovat vaalean ruskehtavat, takavarpaan kynsi on hyvin pitkä ja melko suora. Pyrstö on sopusuhtaisen pituinen ja reunasulat ovat valkoiset, kuten kaikilla kirvisillä. Niittykirvisen pituus nokankärjestä pyrstönkärkeen on 14–16 cm, paino 16–20 g.
Suomessa se pesii koko maassa, ja pesimäkantamme suuruus on noin 1 miljoonaa paria. Niittykirvinen on Suomen 11. runsain pesimälintulaji. Euroopassa pesii 7–12 miljoonaa paria.
Niittykirvinen on muuttolintu. Se lähtee syys–lokakuussa kohti Välimeren länsiosissa sijaitsevia talvehtimisalueita, ja palaa sieltä huhtikuussa – toukokuun alkupuolella. Se muuttaa päivällä hajanaisissa parvissa, joissa syksyisin saattaa olla satoja yksilöitä. Niittykirvinen talvehtii satunnaisesti myös Suomessa.
Niittykirvinen on avomaiden pesimälintu. Se on yleinen pesimälintu rantaniityillä, avosoilla, laitumilla, pelloilla, tuntureilla ja nummilla. Se pesii salaojitetuillakin pelloilla, jos pellolla kulkee valtaoja tai peltoteitä, joissa kasvavan korkeamman ruohoston suojiin se piilottaa pesänsä. Laji pesii myös ulkosaariston puuttomilla luodoilla.
Niittykirvinen on aikainen pesijä. Ensimmäisten pesintöjen muninta alkaa Etelä-Suomessa toisinaan jo huhtikuun puolivälissä, mutta pääosa aloittaa vapun jälkeen. Pesä on maassa, hyvin piilossa ruohomättäässä tai lakoontuneiden heinien alla. Munia on 4–6, tavallisesti 5. Naaras hautoo noin 2 viikkoa. Kummatkin emot ruokkivat poikasia, jotka lähtevät pesästä tavallisesti lentokyvyttöminä, noin 12 päivää vanhoina. Emot huolehtivat niistä vielä parisen viikkoa. Niittykirvinen pesii yleisesti 2 kertaa kesän aikana. Niittykirvinen on hyönteissyöjä, joka syö myös muita selkärangattomia ja syksyllä siemeniä.
Niittykirvisen ääni on tunnusomainen, hätäinen ist-ist-ist…. Varoittelee inttävällä ja loputtomalla istityksellä, ja jos ihminen tulee liian lähelle poikaspesää, lentelee emo hyvin hätäisenä yläpuolella vikisten. Laulu on myös hyvä tuntomerkki: nopeiden korkeiden äänten muodostama, 5–10 sekuntia kestävä, loppua kohden laskeva äänisarja, jonka koiras esittää joko tolpan tai pensaan latvassa tai erityisessä laululennossa. Laululennon aikana koiras kohoaa nopeasti noin 30–50 m:n korkeuteen, ja laskeutuu sitten pyrstö ja siivet levitettyinä hitaasti maahan.
Käyttäytyminen on hätäisen tuntuista. Niittykirvinen lentää nykivästi ja hieman poukkoillen. Maassa se liikkuu enimmäkseen kävellen, ei hyppien, tosin se istuskelee usein myös puiden tai pensaiden latvoissa ja sähkölangoilla tms. Istuessaan laji keinuttelee usein pyrstöään. Muuttoaikoina ne muodostavat parvia, joissa tavallisesti on muutamia kymmeniä yksilöitä.
Vanhoilla niittykirvisillä on täydellinen sulkasato heinä–syyskuussa. Sulkasadon kesto on noin 40 päivää. Syksyllä voidaan nuoret linnut erottaa vanhoista hieman kuluneemman höyhenpuvun perusteella.
Vanhin suomalainen rengastettu niittykirvinen on ollut 7 vuotta 8 kuukautta ja 6 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin niittykirvinen.
Lähde: Wp
Viikon luontokuva -Selkälokki
Kuva: Heikki Junnila Selkälokki on lähes harmaalokin kokoinen, mutta sen siivet ja selkä ovat mustat sekä pää, kaula, rinta ja
Viikon luontokuva -Nuolihaukka
Kuva: Heikki Junnila Nuolihaukka (Falco subbuteo) on jalohaukkoihin kuuluva pieni, nopea petolintu. Nuolihaukka pesii Euraasiassa, Kamtšatkaa ja Japania myöten. Euroopan
Viikon luontokuva. -Liro
Kuva: Heikki Junnila Liro (Tringa glareola) on pieni kahlaaja Liro kuuluu koko Suomen linnustoon, mutta pesimäaikana sen tapaa varmimmin Pohjois-
Viikon luontokuva -Harmaasorsa
Kuva: Heikki Junnila Harmaasorsa (Mareca strepera, syn. Anas strepera) on harmaan sävyinen sorsalintu. Suomessa harmaasorsa esiintyy levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Suomen ensimmäinen
Viikon luontokuva -Kyykäärme
Kuva: Heikki Junnila Kyy eli kyykäärme (Vipera berus) on kyykäärmeiden (Viperidae) heimoon kuuluva käärme. Kyy on maailman pohjoisin käärmelaji ja
Viikon luontokuva -Ritarilude
Kuva: Heikki Junnila Ritarilude on kookas, 8,0–14,0 mm, pitkänomainen ludelaji. Väritys on räikeän punamusta ja värien rajat ovat terävät. Musta väri
