Kuva: Heikki Junnila
Metsähanhi (Anser fabalis) on hanhiin kuuluva lintulaji, joka elää Euraasian pohjoisosissa.
Metsähanhi pesii Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa ja talvehtii etelässä. Suomalaiset metsähanhet talvehtivat Keski- ja Länsi-Euroopassa. Luoteis-Venäjän metsähanhia muuttaa Suomen eteläosien yli arviolta 40 000 – 60 000 yksilöä. Suomessa laji on ennen kaikkea Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan asukas, mutta esiintyy suoalueilla myös keskisessä Suomessa aina Satakunnan rajoille saakka lännessä ja Pohjois-Karjalan itäosiin saakka idässä. Suomen pesimäkannan kooksi on arvioitu 1 700 – 2 500 paria ja laji on luokiteltu vaarantuneeksi. Myös sen metsästykselle on asetettu rajoituksia ja kieltoja. Tällä hetkellä pyritään löytämään luotettavia tapoja arvioida pesimäkannan kokoa ja kehityssuuntaa, sekä tilastoimaan vuosittainen metsähanhisaalis tarkemmin.
Metsähanhen luontaista elinympäristöä ovat tundra ja taiga sekä pohjoisen aapasuot. Suomessa lajia esiintyy erityisesti vetisillä aapasoilla Itä- ja Pohjois-Suomessa, ja lisäksi rimpisoilla Etelä-Lapissa ja peräpohjolassa. Muuttomatkoilla metsähanhet lepäilevät peltoaukeilla, eritoten Pohjanmaalla.
Metsähanhen pesä sijaitsee mättäällä suolla, joskus metsässä tai hakkuuaukealla, usein pensaan tai puun juurella. Naaras munii huhtikuun lopulla 4–6 munaa, joita naaras hautoo 27-29 vuorokautta ja koiras vahtii. Poikaset oppivat lentämään noin 40 päivän ikäisenä. Poikaset pysyvät vanhempiensa seurassa kesän ja seuraavat niitä syysmuutolla ja talvehtimisalueella kevääseen saakka. Metsähanhi saavuttaa sukukypsyyden 3-vuotiaana.
Pesimäaikana metsähanhen ravintoa ovat sarat tai muut kosteikkokasvit, ja muuttoaikana viljanjyvät, orasruoho, apila sekä muut vehreät ruohot.
Vanhin suomalainen rengastettu metsähanhi on tavattu elossa 19 vuotta 7 kuukautta 22 päivää poikasena tapahtuneen rengastuksen jälkeen. Euroopan vanhin oli saksalainen hanhi, joka löydettiin kuolleena 25 vuotta 7 kuukautta rengastuksen jälkeen.
Avainsanat: #kesä
Viikon luontokuva -Hömötiainen
Kuva: Heikki Junnila Laji oli pitkään Suomessa runsaslukuisimpien lintujen joukossa. 2000-luvulla hömötiainen on taantunut Suomessa ensin vuonna 2015 vaarantuneeksi ja
Viikon luontokuva -Kiuru
Kuva: Heikki Junnila Kiuru (Alauda arvensis) eli leivonen tai leivo on pienikokoinen vaaleanruskea varpuslintu. Tunnusomaisena piirteenä kiurulla on päälaella sijaitseva
Viikon luontokuva -Metso
Kuva: Heikki Junnila Metso (Tetrao urogallus) on metsäkanalintu. Suomen kanalinnuista se on suurin. Koirasmetso on väritykseltään mustan-, ruskean- ja harmaankirjava.
Viikon luontokuva -Tilhi
Kuva: Heikki Junnila Tilhi on tanakka, kottaraisen kokoinen lintu. Sen pituus on 18–20 senttimetriä ja siipiväli 32–36 senttimetriä. Paino on
Viikon luontokuva -Pyy
Kuva: Heikki Junnila Pyy on pieni kyyhkyn kokoinen metsäkanalintu. Se on noin 34–39 cm pitkä ja painaa noin 250–450 grammaa.
Viikon luontokuva -Viherpeippo
Kuva: Heikki Junnila Viherpeippo pesii metsiköissä ja puistoissa ja se on hyvin sopeutunut kulttuurimaisemaan ja hyötyy selvästi talviruokinnasta. Pesiviä pareja
