Kuva: Heikki Junnila
Suomessa vihervarpunen on pääasiassa muuttolintu ja se talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Joinakin talvina osa talvehtii Suomessakin, mutta runsaana laji esiintyy talvisin vain poikkeuksellisesti.
Vihervarpusen pituus on 11–12,5 senttimetriä. Se on pieni, yleisväritykseltään kellanvihreä lintu. Koiraalla on musta päälaki ja kurkkulappu, ja mustilla siivillä keltainen siipijuova. Naaras on harmaanvihreä, päälaeltaan harmaa ja alta mustaviiruinen. Myös nuori lintu on viiruinen ja sillä on ruskeansävyinen selkä ja melko vaalea pää. Vihervarpunen on taitava kiipeilijä, joka roikkuu usein oksasta pää alaspäin syöden siemeniä.
Vihervarpusen laulussa on sointuvia viserryksiä ja liverryksiä sekä muiden lintujen matkintoja, ja osa vihervarpusista on hyvin taitavia matkijoita. Vihervarpusen kutsuääniä ovat laskeva ”tsviy” sekä nouseva ”tsvii-i”, joita se voi sekoittaa keskenään yhteen.
Vihervarpunen pesii havu- ja sekametsissä ja erityisesti se suosii vanhoja kuusimetsiä. Suomessa vihervarpunen pesii Tunturi-Lappia lukuun ottamatta koko maassa. Suomen pesimäkannaksi arvioitiin vuosina 2019–2024 keskimäärin 1,6 miljoonaa paria. Vuosien väliset kannanvaihtelut ovat suuria. Vaihtelut johtuvat erityisesti kuusen ja koivujen siemensadon runsaudesta.
Naaras rakentaa pesän kuuseen tai mäntyyn, usein korkealle latvukseen. Muninta alkaa Etelä-Suomessa hyvän siementalven jälkeen usein jo maalis-huhtikuun vaihteessa, normaalivuonna vapun jälkeen. Munia on 4–6, yleensä 5. Naaras hautoo noin 12 vuorokautta. Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten ruokintaan. Poikaset lähtevät pesästä runsaan kahden viikon ikäisinä. Emot huolehtivat poikueesta vielä pari viikkoa. Usein munitaan toinen pesue juhannuksen tienoilla.
Vihervarpusen ravintoa ovat ensisijaisesti puiden siemenet. Siemensadon määrästä riippuen kuusi, koivut ja tervaleppä ovat tärkeimmät. Loppukesällä ja syksyllä vihervarpuselle käyvät myös ruohovartisten siemenet, esimerkiksi voikukka ja ohdakkeet. Talvella se saattaa syödä talventörröttäjien siemeniä sekä lintulaudoilla talia, auringonkukansiemeniä ja maapähkinää. Kesällä laji syö myös hyönteisiä ja niiden toukkia, jotka ovat pienten poikasten ravintona tärkeä proteiinilisä.
Vanhoilla vihervarpusilla on täydellinen sulkasato heinä–syyskuussa. Sen kesto on keskimäärin 68 päivää. Nuoret linnut sulkivat ruumiinhöyhenensä ja osan, joskus kaikki, siiven peitinhöyhenet elo–lokakuun aikana.
Vanhin suomalainen rengasstettu vihervarpunen on ollut seitsemän vuotta, yhden kuukauden ja yhden päivän vanha. Euroopan vanhin on ollut venäläinen 13 vuoden ja kuuden kuukauden ikäinen yksilö.
_________________________________________________________________________
Viikon luontokuva -Kyhmyjoutsen
Kuva: Heikki Junnila Kyhmyjoutsen (Cygnus olor) on suuri valkoinen sorsalintu. Kyhmyjoutsenen nokka on punertava ja siinä on musta kyhmy, josta
Viikon luontokuva. -Merilokki
Kuva: Heikki Junnila Merilokki (Larus marinus) on suurin lokkilaji maailmassa, ja se pesii myös Suomessa. Aikuisen merilokin pää ja vartalo
Viikon luontokuva -Ampuhaukka
Kuva: Heikki Junnila Ampuhaukka (Falco columbarius) on jalohaukkoihin kuuluva pieni petolintu. Laji elää karuilla ja paljailla tunturialueilla pohjoisessa. Etelä- ja
Viikon luontokuva – Pikkukäpylintu
Kuva: Heikki Junnila Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) on kuusensiemeniin erikoistunut varpuslintu. Pikkukäpylinnun pituus nokan kärjestä pyrstön kärkeen on 16–19 cm, koiras on
Viikon luontokuva -Peltopyy
Kuva: Heikki Junnila Peltopyy eli vanhoilta nimiltään turkinpyy ja peltokana (Perdix perdix) on fasaanin sukuinen kanalintulaji. Peltopyy on tanakka kanalintu,
Viikon luontokuva -Pikku-uikku
Kuva: Heikki Junnila Pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis) on Euroopan pienin uikkulintu. Suomessa se on erittäin vähälukuinen pesimälaji. Pikku-uikku on vesilinnuksi hyvin
