Trump ei saa Nobelia, Penu Korhonen sai
Päivän lehdissä oli kuvia YK:n sinibareteista, jotka tutkailivat Golanin kukkuloille iskeytyneen iranilaisen ohjuksen jäänteitä. Noista maisemista on muistoja monella suomalaisellakin rauhanturvaajalla. Yksi heistä on everstiluutnatti evp Pentti ”Penu” Korhonen , joka sanoo seuraavansa Lähi-idässä jälleen täyteen liekkiin roihahtanutta sotaa veteraanin rauhallisuudella. Hänen kokemuksensa kriisin polttopisteestä ovat peräisin neljän vuosíkymmenen takaa.
Korhonen lähti vuonna 1982 nuorena yliluutnanttina lYK:n sotilastarkkailijaksi Beirutin alueelle. Israelin joukot etenivät tuolloin Libanonin puolelle ja seurasivat sivusta, kun kristityt falangistijoukot tunkeutuivat Sabran ja Shatilan pakolaisleireille ja toteuttivat julman joukkomurhan, jossa tapettiin arvioista riippuen 1000 – 3000 palestiinalaista miestä, naista ja lasta. Korhonen joutui todistamaan uhrien peittämistä joukkohautoihin. Kymmenkunta vuotta myöhemmin Korhonen palveli majurin laatat kauluksissaan Suomen Libanonin pataljoonan pataljoonan komentotoimiston päällikkönä. Näissä tehtävissä Korhonen kertoo tavanneensa niin Israelin, Libanonin kuin Syyriankin armeijan sotilaita rivimiehistä upseereihin. Tositilanne muuttaa hänen mukaansa ase kädessä palvelevaa ihmistä. Paraatielkeet jäävät syrjään. Sotilaat kunnioittavat aina toisiaan, Ihminen joka on joutunut sodan olosuhteisiin taistelukentällä, ei juuri kantapäitään kopistele, Korhonen kuvaa. Vuonna 1988 kaikkien YK:n rauhanturvatehtävissä olleiden työ palkittiin korkeimmalla kunnianosoituksella, Nobelin rauhanpalkinnolla. Kaikkien nyt esillä olevien enteiden perusteella näyttäisi siltä, että se, minkä Korhonen saavutti, jää presidentti Donald Trumpille haaveeksi.
Lähi-idän nykyisen kriisin kehittymiseen Korhonen ei ota kantaa, koska ei tunne tarpeeksi tosiasioita. Sanon niin kuin kenraali Adolf Ehrnroth, jonka kuljettajana sain usein toimia: ”Katsotaan, mihin suuntaan tämä kallistuu”.
Vuosikymmenet kunnallispolitiikassa ja Maarian seurakunnan luottamustoimissa ollut Korhonen ei enää asetu ehdolle ensi syksyn seurakuntavaaleissa. Hän vetoaa nyt nuoreen suklupolveen, jotta se ottaisi ehdolle asettumalla ja vaaleissa äänestämällä vastuuta niistä haasteista, joita seurakuntien hallinnolla on edessään. Maarian kirkon laaja peruskorjaus ei ole niistä vähäisin.
_________________________________________________________________________________
Viikon turkulainen Rauno Ruoho
Kuvateksti: Rauno Ruoho ja Seela Merikoski painavat pitkää päivää. Kuva: Nova Talent Rane tuntee suuruuden ekonomian Kapinavuonna 1918 perustivat Kaarlo
Viikon turkulainen Jukka Hyönä
Hyönä tietää, mitä lukiessa tapahtuu Lukeminen saattaa tuntua tavanomaiselta toiminnalta, mutta kun sukeltaa hieman syvemmälle lukemisprosessiin, avautuu kiehtovia näköaloja.
Viikon turkulainen Alisa Launonen
Alisa on nopea, kestävä ja voimakas. Toistaiseksi nuorimmaksi Viikon turkulainen -sarjassa esitellyksi henkilöksi pääsee tällä viikolla naantalilainen. Pätevöitymisen turkulaiseksi
Viikon turkulainen Car Göran ”Calle” Hagström
Calle Hagströmilla on surun vuosi Kauppaneuvos Car Göran ”Calle” Hagströmillä on ollut surullinen kevätkesä. Pitkän uran useiden menestyneiden yritysten
Viikon turkulainen Sven Olof Hassel
Hassel on peltipoliisien isä Majakkarannan kauniista kerrostaloasunnostaan katselee Pitkäsalmelle eläkeläispoliisi, jolla on kerrottavanaan tarina jos toinenkin. Komisario Sven Olof
Viikon turkulainen Markku Haapio
Markku on seuramies Toimittaja ja tietokirjailija Markku Haapio on puuhapetteri ja sammumaton seuramies. Hänen aktiivisuutensa oin suoraan tai välillisesti
