Kuva: Heikki Junnila
Korppi eli kaarne (Corvus corax) on suurikokoinen musta varisten heimoon kuuluva lintu. Täysikasvuisina korpit ovat 55–70 senttimetrin kokoisia, levitettyinä siivet voivat olla kaksi kertaa tätä pidemmät. Korpit ovat poikkeuksellisen älykkäitä eläimiä ja niiden mentaaliset kyvyt ovat osin tasolla, jonka pystyvät ylittämään vain apinat.
Korpit ovat linnuiksi poikkeuksellisen älykkäitä, ja nykytiedon mukaan ainoastaan ihminen, eräät isot apinat ja korppi pystyvät suunnittelemaan tulevaisuutta. Lisäksi korppi osaa hillitä itsensä jopa seuraavaan päivään, jos odottamisesta on luvassa jotakin hyvää. Ihmiseltä tämä onnistuu vasta nelivuotiaana. Niiden itsehillintä on siis hyvin korkealla tasolla eläinkunnassa. Ihmisen lisäksi korppi on ainut laji, jonka on todettu ymmärtävän, että muilla yksilöillä on oma tietoisuus, tunteet ja aikeet.
Korpit oppivat jäljittelemään lähes mitä tahansa ääniä. Ne osaavat käyttää erilaisia esineitä työkaluina. Korpeilla teetetyissä kokeissa on osoitettu, että ihmisen kanssa käydyssä vaihtokaupassa korpit osoittautuivat selvästi apinoita taitavammiksi. Kokeessa korpit opetettiin antamaan ihmiselle esine, ja ne saivat vastineeksi herkkupalan. Korpit oppivat nopeasti, että korkki oli se valuutta, jolla sai ostettua himoitun herkkupalan.
Korppi on Suomen suurin varisten heimoon kuuluva laji ja samalla kookkain Suomessa elävä varpuslintu, noin hiirihaukan kokoinen. Sen pituus pyrstöstä nokankärkeen voi olla jopa yli 70 cm. Korppi painaa 700 grammasta 1 600 grammaan, keskimäärin 1 200 grammaa. Sukupuolet ovat suunnilleen samankokoiset ja -näköiset, tosin koiras on keskimäärin hieman naarasta suurempi. Korpin höyhenpeite on täysin musta. Lennossa korpin erottaa muista variksista pitkästä kiilamaisesta pyrstöstä.
Korpit viihtyvät parhaiten metsäalueilla tai rannikoilla ja vuoristoissa. Korppi on erämaalintu, ja Suomessa niitä on eniten Lapissa. Vainon loputtua ja pesimäkannan kasvaessa korpit ovat muuttaneet yhä lähemmäksi asutusta, ja pesiä on jo esikaupunkialueiden laajoissa puistomaisissa metsissä. Muun muassa Virossa ja Venäjällä korpit pesivät usein kaupungeissa ja kylissä. Korppeja asustaa myös preerioilla jos hyviä pesintäpaikkoja on lähettyvillä.
Korpit muodostavat elinikäisen parisuhteen. Helmi–huhtikuussa korpit lentävät soidinlentoa korkealla ilmassa, ja suorittavat mitä upeimpia kevätjuhlaliikkeitä, vaihtelevien äänien soidessa. Puolisot rakentavat pesän yhdessä puuhun tai kallionjyrkänteelle mistä tahansa saataville osuneesta materiaalista. Puupesä sijaitsee usein männyn latvassa, mielellään tuulenpesässä. Puupesien runko on aina rakennettu kuivista oksista ja se on vankkaa tekoa. Pesän sisusta on vuorattu mm. ohuilla juurilla, karvoilla ja höyhenillä. Pesä voi olla käytössä useita vuosia peräkkäin. Naaras munii kolmesta seitsemään, tavallisesti viisi, kalpean sinivihreää munaa, joissa on ruskeita täpliä. Muninta alkaa Etelä-Suomessa jo maaliskuussa, leudon talven jälkeen jo kuun alussa. Molemmat emot hautovat munia, naaras kuitenkin enimmän ajan, noin kolme viikkoa, ja ruokkivat kuoriutuneita poikasia. Poikaset kiipeilevät pesäpuun oksilla noin neliviikkoisista lähtien, lentokykyisiä ne ovat 5–6 viikon ikäisinä. Poikue pysyttelee pesän lähistöllä viikon pari, minkä jälkeen ne alkavat vähitellen laajentaa elinpiiriään.
Korppi on kaikkiruokainen ja syö jyrsijöitä, hyönteisiä, viljaa ja lintujen munia. Se syö myös liskoja, sammakoita ja muiden lintujen poikasia. Erityisesti talvisin korpit syövät haaskoja, kuolleita kaloja sekä roskia.
Suomessa korppi on rauhoitettu poronhoitoalueella 10.4.–31.7. ja muualla maassa ympäri vuoden.Poronhoitoalueen ulkopuolella sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on määritelty 151 euroa.
Vanhin suomalainen rengastettu korppi on ollut 22 vuotta, 3 kuukautta ja 24 päivää vanha. Euroopan vanhin korppi on ollut 23 vuoden ja 3 kuukauden ikäinen norjalainen lintu.
______________________________________________________________________________
Viikon luontokuva -Valkohäntäpeura
Kuva: Heikki Junnila Valkohäntäpeura eli valkohäntäkauris (aik. laukonpeura, Odocoileus virginianus) on Amerikasta kotoisin oleva, peurojen alaheimoon kuuluva hirvieläin. Se elää
Viikon luontokuva -Pulmunen
Kuva: Heikki Junnila Pulmunen (Plectrophenax nivalis) on valkeankirjava varpuslintu. Pulmusen pesimisaluetta on puuton tunturiylänkö. Muuttoaikoina pelloilla ja ulkosaariston luodoilla. Lentävät
Viikon luontokuva -Merikihu
Kuva: Heikki Junnila Merikihu viihtyy avoimessa tundramaastossa. Suomen pesimäkanta asuu yksittäispareina ulkosaariston puuttomilla luodoilla. Pesimäajan ulkopuolella merikihu viihtyy avomerellä. Talveksi
Viikon luontokuva -Pohjansirkku
Kuva: Heikki Junnila Pohjansirkku (Emberiza rustica) on varpuslintu, joka kuuluu sirkkujen heimoon. Kooltaan ja muodoltaan tyypillinen sirkku. Kupeilla punaruskeaa
Viikon luontokuva – Mandariinisorsa
Kuva: Heikki Junnila Mandariinisorsa (Aix galericulata) on pieni itäaasialainen sorsalintu, jota tarhataan yleisesti Euroopassa. Tarhakarkulaisista on syntynyt Eurooppaan luonnonvarainen pesimäkanta,
Viikon luontokuva Sinirinta
Kuva: Heikki Junnila Sinirinta (Luscinia svecica) on koristeellisen näköinen pieni lintu. Sinirinta on 13–15 cm pitkä. Koiraalla on sininen kurkkulappu, jonka
