Kuva: Heikki Junnila
Sinirinta (Luscinia svecica) on koristeellisen näköinen pieni lintu.
Sinirinta on 13–15 cm pitkä. Koiraalla on sininen kurkkulappu, jonka keskellä on Pohjois-Euroopassa pesivillä svecica-alalajin koirailla ruosteenpunainen täplä. Muilla alalajeilla täplä on punainen tai se puuttuu kokonaan. Naarailla kurkun kuviointi vaihtelee. Useimmilla naarailla kurkussa on vain mustien pilkkujen muodostama kaari kellanvalkealla pohjalla. Joillakin naarailla on kuitenkin rinnassa sinistä ja rinnan yli kulkeva musta ja ruosteenpunainen vyö. Ne naaraat, joilla on rinnassa eniten sinistä, voivat muistuttaa koiraita. Sinirinnalla on kaikissa puvuissa selvä, valkoinen silmäkulmanjuova ja laajat ruosteenpunaiset pyrstön tyvilaikut.
Sinirinnan laulu on voimakasta ja kirkasta, ja se alkaa usein kuuluvalla ”zry”- tai ”zri-zri-zrytt”-äänellä kiihtyen ja ryöpsähtäen nopeasti melodisiksi, sointuviksi ja kitiseviksi ääniksi. Lauluun sekoittuu usein taitavia matkintoja, ja sinirintaa kutsutaan myös ”Lapin satakieleksi”
Sinirinnan sulkasato alkaa heinäkuun puolivälissä, kestää 41 vuorokautta ja päättyy keskimäärin 24. elokuuta.
Sinirintaa tavataan pesivänä Pohjois- ja Keski-Euroopassa, Espanjassa sekä Keski-, Itä- ja Pohjois-Aasissa ja Alaskassa. Talvehtivana sitä esiintyy Etelä-Euroopassa, Afrikan pohjois- ja keskiosissa, Lähi-idässä sekä Aasian eteläosissa. Euroopassa arvioidaan elävän 13,5–23,4 miljoonaa yksilöä, ja lajin kannankehitys on vakaa. Sinirinta on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Suomessa sinirinta pesii pohjoisessa Metsä- ja Tunturi-Lapissa. Se esiintyy Keski- ja Etelä-Suomessa läpimuuttavana tai kiertelevänä. Suomen kannaksi arvioitiin 30 000–80 000 pesivää paria vuosina 2006–2009. Suomen pesimäkanta on taantunut, ja sinirinta luokiteltiin Suomessa silmälläpidettäväksi vuonna 2010, kun se vielä vuoden 2000 uhanalaisuusluokituksessa luokiteltiin elinvoimaiseksi. Vuodesta 2015 lähtien se on jälleen luokiteltu elinvoimaiseksi.
Vanhin suomalainen rengastettu sinirinta on ollut 5 vuotta 11 kuukautta 29 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen vähintään 8 vuoden 10 kuukauden ikäinen yksilö.
Viikon luontokuva -Valkoposkihanhi
Kuva: Heikki Junnila Suomessa ensimmäinen pesintä löydettiin Inkoon saaristosta vuonna 1981, ja kantaa on sen jälkeen lisätty istutuksilla eläintarhoista, kuten
Viikon luontokuva -Rantasipi
Kuva: Heikki Junnila Rantasipi pesii lähes koko Euroopassa ja suuressa osassa Aasiaa Japaniin saakka. Suomessa se pesii yleisenä koko maassa
Viikon luontokuva -Mustaviklo
Kuva: Heikki Junnila Mustaviklo (Tringa erythropus) on pilkullinen kahlaaja. Mustaviklo on arktinen lintu, jonka lisääntymisalueisiin kuuluvat Fennoskandia. Lintu talvehtii Välimerellä,
Viikon luontokuva -Punajalkaviklo
Kuva: Heikki Junnila Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes muovisen näköiset punaiset jalat ja nokka. Höyhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yläperässä
Viikon luontokuva Punakuiri
Kuva: Heikki Junnila Punakuiri (Limosa lapponica) on isokokoinen rantalintu. Se on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuussa ja lähtee syyskuun loppupuolella.
Viikon luontokuva -Suosirri
Kuva: Heikki Junnila Muuttolintu joka talvehtii Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Etelänsuosirrit palaavat Suomeen jo huhtikuussa. Jäämeren linnut muuttavat Suomen yli toukokuun
