Kuva: Heikki Junnila
Kultarinta (Hippolais icterina) on kerttusten heimoon kuuluva varpuslintu.
Linnun pituus on noin 13,5 cm, siipien kärkiväli 20,5–24 cm ja paino keskimäärin noin 13 g. Kultarinta on keskikokoinen kerttu, jonka höyhenpuvussa silmiinpistävä on vaalean sitruunankeltainen alapuoli, oliviinvihreä selkä ja siivellä selvästi erottuva, tertiaalien reunoista muodostuva vaaleankeltainen paneeli. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Syyspukuisen vanhan linnun keltainen väri on haalistunut ja nuorilla linnuilla keltaista on vain vähän. Laulu on monipuolista ja kiihkeää lehvästöstä kuuluvaa lavertelua, jossa on runsaasti matkintoja. Ääni on tunnusomainen nopea ”dsädsäfii”.
Kultarinta elää korkeapuustoisissa lehdoissa, kartanoilla ja lehtipuuvaltaisissa sekametsissä rannoilla, pellonreunoissa ja joenvarsilla. Etelä- ja Keski-Suomessa pesii noin 15 000–25 000 paria ja Suomen kanta on jonkin verran runsastunut viime vuosikymmeninä. Syysmuutto on heinä-elokuussa ja suuntautuu päiväntasaajan eteläpuoliseen Afrikkaan, josta kultarinnat palaavat touko-kesäkuussa. Kultarinnan ravintoa ovat hyönteiset, toukat, hämähäkit ja muut pienet selkärangattomat. Toisinaan se kelpuuttaa ravinnokseen myös marjoja ja siemeniä.
Korsista, juurista, sammalista ja kasvikuiduista rakennettu pesämalja on usein korkealla lehtipuun oksanhangassa, joskus pensaassa, tavallisimmin 1-4 metrin korkeudella. Munia on 4-6, tavallisesti 5. Muna painaa 1,76 g. Naaras hautoo 13-15 vrk. Emot ruokkivat poikasia 21-27 vrk (pesässä 13-14 vrk).
Vanhoilla kultarinnoilla on täydellinen sulkasato talvehtimisalueella, jossa se sulkii lopputalvella ennen kuin lähtee muutolle pohjoiseen. Myös nuoret linnut sulkivat täydellisesti talvella, joten keväällä ikäluokkia ei pysty erottamaan.
Vanhin suomalainen rengastettu kultarinta on ollut 4 vuotta 11 kuukautta 9 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen, vähintään 10 vuotta 10 kuukautta vanha yksilö.
Avainsanat: #kesä
Viikon luontokuva -Silkkiuikku
Kuva: Heikki Junnila Silkkiuikku (Podiceps cristatus) on uikkujen heimoon kuuluva töyhtöpäinen vesilintu. Silkkiuikulla on pitkä kaula ja pitkä, ohut nokka.
Viikon luontokuva – Tavi
Kuva: Heikki Junnila Tavia tavataan pesivänä Euroopan keski- ja pohjoisosissa, Aasian pohjoisosissa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Talvehtivana sitä esiintyy Etelä-Euroopassa, Afrikassa,
Viikon luontokuva -Tukkakoskelo
Kuva: Heikki Junnila Tukkakoskelo (Mergus serrator) on silkkiuikun muotoinen pörröpäinen vesilintu. Sen vanha kansanomainen nimi oli pikkukoskelo. Tukkakoskelolla on hapsottava
Viikon luontokuva -Punasotka
Kuva: Heikki Junnila Punasotka (Aythya ferina) on keskikokoinen sorsalintu. Punasotka on yleensä noin 42–49 cm pitkä ja painaa noin 700–970 g. Varsinkin
Viikon luontokuva -Valkoposkihanhi
Kuva: Heikki Junnila Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) on pohjoisella pallonpuoliskolla elävä keskikokoinen hanhilaji. Se muuttaa Pohjoisen jäämeren pesimäalueiltaan talveksi Pohjanmeren alueelle.
Viikon luontokuva -Tylli
Kuva: Heikki Junnila Tylli (Charadrius hiaticula) on kahlaajiin kuuluva rantalintulaji. Tyllillä on harmaanruskea selkä ja siivet, valkea vatsa ja musta
