Kuva: Heikki Junnila
Kangassinisiipeä tavataan lähes koko Euroopassa. Laji puuttuu Skotlannista, Irlannista ja Euroopan pohjoisimmista osista. Euroopasta esiintymisalue jatkuu Aasian lauhkeiden osien kautta Japaniin. Suomessa lajia tavataan suunnilleen napapiirille saakka. Kangassinisiiven lentoaika on Keski-Euroopassa toukokuusta alkaen, Pohjois-Euroopassa kesä–elokuu. Suomessa kesäkuun loppupuolelta elokuun lopulle.
Siipien kärkiväli on 18–27 mm. Koiraan siipien yläpinta on syvänsininen ja siiven ulkoreunassa on melko leveä musta reunus. Naaraan siipien yläpinta on tummanruskea, tyviosasta melko usein sinisävyinen. Naaraalla sekä taka- että etusiiven yläpinnalla ulkoreunan tuntumassa on yleensä nähtävissä oransseja täpliä, mutta niiden voimakkuus vaihtelee yksilökohtaisesti paljon. Siipiripset ovat molemmilla sukupuolilla valkoiset. Siipien alapinnat ovat sinertävänharmaat, naaraalla sävyltään ruskeammat. Alapinnoilla on valkoreunaisia mustia täpliä ja takasiiven submarginaalialassa oranssit täplät ovat sulautuneet yhtenäiseksi juovaksi. Aivan takasiiven reunassa on mustia täpliä, joissa on sininen keskus. Etummaisen raajaparin säärten kärjissä on suurennuslasilla näkyvä oka.
Kangassinisiipi on yleinen avoimissa maastoissa, kuten kuivissa kangasmetsissä, kuivilla kedoilla ja niityillä sekä rämeillä. Se kuitenkin puuttuu tuntureilta ja ulkosaaristoista. Perhoset ovat erittäin paikkauskollisia eivätkä yksilöt yleensä lennä koskaan yli 50 m päähän kuoriutumispaikastaan. Lajin leviämisnopeudeksi uusille elinpaikoille onkin arvioitu vain noin kilometri vuosikymmenessä. Koiraat lentelevät ympäriinsä etsien naaraita ja parittelu tapahtuu usein maanpinnalla. Laji suosinee kuivempia elinympäristöjä kuin ketosinisiipi.
Naaras laskee munat yksitellen ravintokasveille ja kangassinisiipi talvehtii muna-asteena. Toukilla on läheinen suhde muurahaisiin, jotka lypsävät niiden erittämää sokeripitoista nestettä. Vastapalveluksena muurahaiset suojelevat toukkia saalistajilta. Myös koteloituminen tapahtuu muurahaispesään. Toukkavaihe kestää 5–10 viikkoa, kotelovaihe 2–3 viikkoa.
Valtakunnallisessa päiväperhosseurannassa 2013 kangassinisiipi oli Suomen kuudenneksi eniten havaittu päiväperhonen. Maatalousympäristöjen päiväperhosseurannassa 2013 se oli sijalla 23.
Avainsanat: #kesä
Viikon luontokuva -Rupikonna
Kuva: Heikki Junnila Rupikonna (Bufo bufo), arkikielessä joskus rupisammakko, on konnalaji, jota tavataan lähes koko Euroopassa, Irlantia, Pohjois-Skandinaviaa ja joitakin
Viikon luontokuva Supikoira
Kuva: Heikki Junnila Supikoira (Nyctereutes procyonoides) on alun perin Itä-Aasiasta kotoisin oleva pienikokoinen ja pitkäkarvainen koiraeläinlaji. Suomeen se on vaeltanut
Viikon luontokuva -Orava
Kuva: Heikki Junnila Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijöiden lahkoon kuuluva nisäkäslaji. Oravaa esiintyy Euraasian pohjoisosien metsissä ja suurimmassa osassa Eurooppaa.
Viikon luontokuva Isokoskelo
Kuva: Heikki Junnila Isokoskelo (Mergus merganser) on iso vesilintu, joka muistuttaa ruumiinmuodoltaan vähän silkkiuikkua. Isokoskelolla on uikkumainen mustavalkea vartalo, pitkähkö
Viikon luontokuva -Merihanhi
Kuva: Heikki Junnila Merihanhi on suurikokoinen harmahtava hanhi, jolla on iso pää ja kolmiomainen aprikoosinvärinen nokka. Koivet ovat vaaleanpunaiset. Siiven
Viikon luontokuva -Pajusirkku
Kuva: Heikki Junnila Pajusirkku (Schoeniclus schoeniclus) on sirkkujen sukuun kuuluva pieni, rannoilla elävä varpuslintu. Pajusirkun pituus on 14–16 cm ja
