Kuva: Heikki Junnila
Töyhtötiainen (Lophophanes cristatus) on pieni ruskeaselkäinen tiaisten heimoon kuuluva varpuslintu.
Töyhtötiainen on 11–13 cm pitkä ja noin 11 g painava lintu, jonka tärkein tuntomerkki on päässä oleva raidallinen töyhtö. Linnun kaulassa on musta rengas. Selästä lintu on väritykseltään harmaanruskea, alapuoli on kellanvalkea. Pää on mustanvalkea. Vanha lintu eroaa nuoresta ainoastaan kuluneemman pyrstönsä takia. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Töyhtötiainen on Suomessa yleinen havumetsissä aina Ahvenanmaalta Ouluun. Se pesii lähes koko Euroopassa. Suomessa laji on vähentynyt viime vuosina. Pesimäkantamme oli 1980-luvun lopulla 200 000–400 000 paria; määrä vaihtelee vuosittain muun muassa talvikuolleisuuden ja pesimämenestyksen takia. Euroopassa pesii arviolta 3,6–4,9 miljoonaa paria, mihin ei ole laskettu mukaan Venäjän pesimäkantaa. Esiintymisalueen koko on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation koko on 8,6–32 miljoonaa yksilöä.Töyhtötiainen ei esiinny maapallolla muualla kuin Euroopassa. Töyhtötiainen on vähentynyt Suomessa huomattavan nopeasti tehometsätalouden takia. Töyhtötiainen elää talvisin sekaparvissa muiden tiaisten kanssa jakaen niiden kanssa puun eri osat ravinnonhankintaan. Talvella laji vierailee myös lintulaudoilla, mutta eksyy harvoin keskikaupungille.
Äänet ovat tiaismaisen hentoja tiitityksiä. Lajityypillinen ääni on nopea ja reipas ”kirririki-kirririki…”. Laulu muistuttaa edellä mainittua ääntä, mutta on voimakkaampaa ja koiras toistelee sitä pitkinä sarjoina. Laulukausi alkaa jo helmikuun kirkkaina pakkaspäivinä ja on vilkkaimmillaan maaliskuussa sekä huhtikuun alkupuolella ennen pesinnän alkamista.
Töyhtötiaisen pesä on tiaisten tapaan kolossa, ja sen korkeus maasta vaihtelee metristä muutamaan metriin, ei kuitenkaan kovin korkealle. Naaras tekee itse kolon lahoon puuhun tai pesii vanhoihin koloihin. Naaraan tehtävänä on myös pesämateriaalien keruu. Joskus se kelpuuttaa pöntön pesäkseen. Kerran pariuduttuaan linnut pysyvät pareina ikänsä ja hyvän pesäkolon löydettyään voivat käyttää sitä useita vuosia.
Töyhtötiainen munii usein jo huhtikuussa 4–8 (keskimäärin 5,3) valkeaa punapilkkuista munaa, joita naaras hautoo noin kaksi viikkoa. Koiras ruokkii naarasta haudonnan aikana. Molemmat emot ruokkivat poikasia 18–22 vuorokautta kunnes ne oppivat lentämään, ja usein vielä pitkään sen jälkeenkin.
Töyhtötiaisen ravintona ovat siemenet, katajanmarjat, hyönteiset ja hämähäkit sekä tali ja muut lintulautojen tarjoomukset, kuten leivänmurut ja kauraryynit. Töyhtötiainen hankkii ravintonsa puiden alaoksilta tai maasta. Talven varalle se piilottaa kätköjä kaarnan rakoihin ja jäkälän alle. Mikäli lintu ei löydä kätköään, joku toinen saattaa syödä sen.
Vanhin suomalainen rengastettu töyhtötiainen on ollut vähintään kymmenen vuotta ja kymmenen kuukautta vanha. Se on samalla Euroopan vanhin töyhtötiainen.
Avainsanat: #talvi
Viikon luontokuva -Liro
Kuva: Heikki Junnila Liro on muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa ja Aasian eteläosissa sekä Australiassa. Suomeen lirot saapuvat huhti–toukokuun vaihteessa ja
Viikon luontokuva -Kuovi
Kuva: Heikki Junnila Kuovi eli vanhalta nimeltään isokuovi (Numenius arquata) on Euroopan suurin kahlaajalaji. Tämä varhain palaava muuttolintu esiintyy myös
Viikon luontokuva -Metsäviklo
Kuva: Heikki Junnila Metsäviklo on muuttolintu joka pesii Euroopan ja Aasian subarktisessa ilmastossa ja talvehtii Etelä-Euroopassa, Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Lintulaji
Viikon luontokuva -Mustaviklo
Kuva: Heikki Junnila Mustaviklo (Tringa erythropus) on pilkullinen kahlaaja. Linnun pituus on 30 cm, paino 100–230 g ja siipien kärkiväli
Viikon luontokuva -Isoapollo
Kuva: Heikki Junnila Isoapollo on huomattavan kookas, valkoinen perhonen. Etusiiven kärkiosassa on laajahko, läpikuultava alue. Keskempänä siivellä on kookkaita mustia
Viikon luontokuva -Ruokokerttunen
Kuva: Heikki Junnila Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) on kerttusiin kuuluva varpuslintu. Aikuisella yksilöllä on raidallinen ruskea, hieman kirjava selkä ja vaalea
