Kuva: Heikki Junnila
Viherpeippo (Chloris chloris) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu.
Viherpeipon pituus on noin 14–16 cm ja paino 25–35 grammaa. Koiras on naarasta suurempi.
Viherpeippo on väritykseltään kellanvihreä rinnasta ja sen selkäpuoli on harmaan vihreä. Siivissä on keltainen kuvio, joka muodostuu käsisulkien tyviosien värityksestä. Myös pyrstösulkien tyviosat ovat keltaiset. Koiras on naarasta huomattavasti kirkasvärisempi. Jotkut naaraat ovat melko harmaita ja keltaiset kuviot ovat pienialaisia. Sukupuolta ei kuitenkaan välttämättä erota pelkän värityksen perusteella. Nokka on korkea kekonokka. Jalat ovat tumman punertavat.
Lentää vauhdikkaasti ja suoraviivaisesti. Ääni ”djyp-djyp”, varoittaa käheällä ”tsuii”-äänellä. Laulu koostuu erilaisista pulputuksista ja vihellyksistä sekä järripeippomaisesta ryystävästä äänestä. Pesimäajan ulkopuolella liikkuu parvissa, joissa saattaa olla satoja yksilöitä.
Viherpeippo pesii metsiköissä ja puistoissa ja se on hyvin sopeutunut kulttuurimaisemaan ja hyötyy selvästi talviruokinnasta. Pesiviä pareja on myös talousmetsien peltomaisemaan rajoittuvissa reunaosissa. Katajikkoiset peltosaarekkeet ja hakamaat sekä sähkövoimalinjojen katajia kasvavat aluset ovat erityisen suosittuja pesimäympäristöinä.
Pesimäajan ulkopuolella viherpeippo viihtyy rikkaruohokentillä, rypsi- ja viljapelloilla ja talvella lintulaudoilla.
Viherpeipon pesä on tavallisesti katajassa tai kuusessa, harvoin lehtipuussa. Katajassa se on 1–5 metriä korkealla, kuusessa se voi olla aivan latvassa, jopa 20 metrin korkeudella. Naaras munii 4–7, tavallisesti 5, vaaleaa, pilkullista munaa maaliskuun puolivälistä alkaen. Poikaset kuoriutuvat noin 13 vuorokauden hautomisen jälkeen. Vain naaras hautoo, mutta molemmat puolisot osallistuvat poikasten ruokintaan. Poikaset lähtevät pesästä 14–16 vuorokauden ikäisinä. Viherpeippo pesii tavallisesti kahdesti, joskus kolmasti pesimäkauden aikana.
Viherpeippo käyttää ravintonaan erilaisia siemeniä ja jyviä, joita se käsittelee tarkoitukseen sopivalla vahvalla nokalla. Poikaset saavat kuitenkin ravinnokseen myös jonkin verran hyönteisiä ja niiden toukkia. Myös aikuiset viherpeipot syövät hyönteisiä ja lisäravinnoksi erilaisia silmuja. Syksyllä viherpeipot syövät myös pihlajanmarjoja, tosin ainoastaan siemenen. Ruusunmarjat ovat erityisen haluttuja aina vuodenvaihteeseen saakka. Talvisilla lintulaudoilla ne syövät auringonkukan-, hirssin- ja hampunsiemeniä sekä maapähkinöitä mieluiten hieman rouhittuina.
Vanhin suomalainen rengastettu viherpeippo on ollut vähintään 8 vuotta, 11 kuukautta ja 10 päivää vanha.
Viikon luontokuva Sinirinta
Kuva: Heikki Junnila Sinirinta (Luscinia svecica) on koristeellisen näköinen pieni lintu. Sinirinta on 13–15 cm pitkä. Koiraalla on sininen kurkkulappu, jonka
Viikon luontokuva -Valkoposkihanhi
Kuva: Heikki Junnila Suomessa ensimmäinen pesintä löydettiin Inkoon saaristosta vuonna 1981, ja kantaa on sen jälkeen lisätty istutuksilla eläintarhoista, kuten
Viikon luontokuva -Rantasipi
Kuva: Heikki Junnila Rantasipi pesii lähes koko Euroopassa ja suuressa osassa Aasiaa Japaniin saakka. Suomessa se pesii yleisenä koko maassa
Viikon luontokuva -Mustaviklo
Kuva: Heikki Junnila Mustaviklo (Tringa erythropus) on pilkullinen kahlaaja. Mustaviklo on arktinen lintu, jonka lisääntymisalueisiin kuuluvat Fennoskandia. Lintu talvehtii Välimerellä,
Viikon luontokuva -Punajalkaviklo
Kuva: Heikki Junnila Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes muovisen näköiset punaiset jalat ja nokka. Höyhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yläperässä
Viikon luontokuva Punakuiri
Kuva: Heikki Junnila Punakuiri (Limosa lapponica) on isokokoinen rantalintu. Se on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuussa ja lähtee syyskuun loppupuolella.
