Kuva: Heikki Junnila
Neitoperhonen on melko kookas päiväperhonen. Sen siipiväli on 45–55 mm ja se on hiukan nokkosperhosta suurempi. Neitoperhosen siipien yläpuolen pohjaväri on syvän punaruskea, jota koristaa siipien kärjissä suuret silmätäplät. Etusiiven silmätäplässä on tumman keskitäplän ympärillä sinistä, violettia ja kellertävää, ja takasiiven vaaleakehäisen mustan silmätäplän keskellä on hohtavan sininen kuvio. Siipien ulkoreunoja pitkin kulkee ruskeanharmaa reunus. Laji on kulttuuriseuralainen, jonka tavoittaa pihapiireistä, puutarhoista, avomailta ja teiden varsilta. Neitoperhonen käy mielellään kukilla. Pelto-ohdake on yksi sen suosikeista, ja parhailla paikoilla voi tienvarsien ja joutopeltojen ohdakkeilla nähdä kymmeniä neitoperhosia.
Aikuiset perhoset parittelevat keväällä, talvehtimisen jälkeen. Parittelu tapahtuu piilossa, minä takia parittelevia neitoperhosia ei juurikaan luonnossa näy (tämä koskee muitakin Nymphalini-tribuksen lajeja). Naaraat munivat munat ryppäinä nokkosten lehtien alapinnalle. Neitoperhosen toukat ovat monofageja ja syövät vain nokkosta. Täysikasvuinen toukka on pikimusta ja piikikäs ja sillä on runsaasti pieniä valkoisia pisteitä koko kehossaan. Toukkia voi löytää nokkosista kesäkuun lopulta elokuun alkuun. Toukat elävät yhdyskunnissa ja koteloituvat nokkosen tai jonkin muun kasvin varsille. Myös rakennusten seiniltä voi löytää neitoperhosen koteloita. Kotelovaihe kestää parisen viikoa ja sijoittuu yleensä heinäkuun loppupuolelle tai elokuun alkupuolelle.
Joissakin kielissä neitoperhonen yhdistetään riikinkukkoon suurten silmätäplien takia. Silmätäplillä on luultavasti kahdenlainen tarkoitus: Räpsytellessään siipiään neitoperhonen voi pelottaa vihollisen karkuteille tai houkutella sen iskemään täplien tienoville – silloin siipeen tulee toki reikä, mutta perhonen saattaa päästä pakoon. Siipien alapuolen pohjaväri on tummanruskea ja se on vipevöity mustilla juovilla.
Neitoperhonen on kulttuuriympäristöjen laji ja melko uusi tulokas maassamme, joka alkoi vakiinnuttaa asemaa Suomessa 1970-luvulla. Samoihin aikoihin perhonen on kehittänyt kyvyn talvehtia Pohjolan oloissa. Neitoperhosia voi löytää vielä lokakuussa, mutta ennen pakkasia ne siirtyvät kalliokoloihin, kellareihin, ulkorakennuksiin tai varvikon sekaan talvehtimaan. Onnistunut talvehtiminen edellyttää, että perhosen elimistö pystyy tuottamaan ”pakkasnestettä”, joka mahdollistaa henkiinjäämisen talven yli. Maalis-huhtikuussa kevätaurinko herättää perhoset horroksesta ja ne jatkavat lentoaan ensimmäisten päiväperhosten – mm. sitruuna- ja nokkosperhosten – joukossa.
Viime vuosina laji on ollut lentoaikoinaan yksi yleisimmistä päiväperhosistamme. Se on levinnyt Etelä-Suomesta suunnilleen Oulun korkeudelle saakka, pohjoisemmassa lajia löytää vain satunnaisesti. Neitoperhonen lentää yhtenä sukupolvena heinäkuusta syyskuuhun sekä uudestaan talvehtimisen jälkeen keväällä aina kesäkuulle saakka. Lajin elinkaaressa perhosvaihe saattaa siis kestää peräti 11 kuukautta. Tosin noin puoli vuotta tästä ajasta aikuinen perhonen viettää talvihorroksessa.
Isot aitotäpläiset kuten suruvaippa, amiraali ja isonokkosperhonen muistuttavat varsinkin siipien alapinnalta neitoperhosta. Neitoperhosen yläpinta sen sijaan on suurine silmätäplineen sen verran erikoinen, ettei perhosta voi sekoittaa muihin lajeihin.
Lähde: www.suomen-perhoset.fi
Avainsanat: #kesä #kevät #talvi
Viikon luontokuva -Kiuru
Kuva: Heikki Junnila Kiuru (Alauda arvensis) eli leivonen tai leivo on pienikokoinen vaaleanruskea varpuslintu. Tunnusomaisena piirteenä kiurulla on päälaella sijaitseva
Viikon luontokuva -Metso
Kuva: Heikki Junnila Metso (Tetrao urogallus) on metsäkanalintu. Suomen kanalinnuista se on suurin. Koirasmetso on väritykseltään mustan-, ruskean- ja harmaankirjava.
Viikon luontokuva -Tilhi
Kuva: Heikki Junnila Tilhi on tanakka, kottaraisen kokoinen lintu. Sen pituus on 18–20 senttimetriä ja siipiväli 32–36 senttimetriä. Paino on
Viikon luontokuva -Pyy
Kuva: Heikki Junnila Pyy on pieni kyyhkyn kokoinen metsäkanalintu. Se on noin 34–39 cm pitkä ja painaa noin 250–450 grammaa.
Viikon luontokuva -Viherpeippo
Kuva: Heikki Junnila Viherpeippo pesii metsiköissä ja puistoissa ja se on hyvin sopeutunut kulttuurimaisemaan ja hyötyy selvästi talviruokinnasta. Pesiviä pareja
Viikon luontokuva -Harakka
Kuva: Heikki Junnila Harakan suomenkielinen nimi on balttilaisperäinen, ja nimi on suomessa vanha ja vakiintunut. Keuruulla harakasta käytettiin myös nimeä
