Kuva: Heikki Junnila
Vihervarpusen pituus on 11–12,5 senttimetriä. Se on pieni, yleisväritykseltään kellanvihreä lintu. Koiraalla on musta päälaki ja kurkkulappu, ja mustilla siivillä keltainen siipijuova. Naaras on harmaanvihreä, päälaeltaan harmaa ja alta mustaviiruinen. Myös nuori lintu on viiruinen ja sillä on ruskeansävyinen selkä ja melko vaalea pää. Vihervarpunen on taitava kiipeilijä, joka roikkuu usein oksasta pää alaspäin syöden siemeniä.
Vihervarpusen laulussa on sointuvia viserryksiä ja liverryksiä sekä muiden lintujen matkintoja, ja osa vihervarpusista on hyvin taitavia matkijoita. Vihervarpusen kutsuääniä ovat laskeva ”tsviy” sekä nouseva ”tsvii-i”, joita se voi sekoittaa keskenään yhteen.
Suomessa vihervarpunen pesii Tunturi-Lappia lukuun ottamatta koko maassa. Suomessa pesii nykyään lähes kaksi miljoonaa paria, mutta vuosien väliset kannanvaihtelut ovat suuria. Vaihtelut johtuvat erityisesti kuusen ja koivujen siemensadon runsaudesta.
Vihervarpunen pesii havu- ja sekametsissä ja erityisesti se suosii vanhoja kuusimetsiä. Naaras rakentaa pesän kuuseen tai mäntyyn, usein korkealle latvukseen. Muninta alkaa Etelä-Suomessa hyvän siementalven jälkeen usein jo maalis-huhtikuun vaihteessa, normaalivuonna vapun jälkeen. Munia on 4–6, yleensä 5. Naaras hautoo noin 12 vuorokautta. Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten ruokintaan. Poikaset lähtevät pesästä runsaan kahden viikon ikäisinä. Emot huolehtivat poikueesta vielä noin pari viikkoa. Usein munitaan toinen pesye juhannuksen tienoilla.
Suomessa vihervarpunen on pääasiassa muuttolintu ja se talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Joinakin talvina osa talvehtii Suomessakin, mutta runsaana laji esiintyy talvisin vain poikkeuksellisesti.
Vihervarpusen ravintoa ovat ensisijaisesti puiden siemenet. Siemensadon määrästä riippuen kuusi, koivut ja tervaleppä ovat tärkeimmät. Loppukesällä ja syksyllä vihervarpuselle käyvät myös ruohovartisten siemenet, esimerkiksi voikukka ja ohdakkeet. Talvella se saattaa syödä talventörröttäjien siemeniä sekä lintulaudoilla talia, auringonkukansiemeniä ja maapähkinää. Kesällä laji syö myös hyönteisiä ja niiden toukkia, jotka ovat pienten poikasten ravintona tärkeä proteiinilisä.
Vanhin suomalainen rengastettu vihervarpunen on ollut seitsemän vuotta, yhden kuukauden ja yhden päivän vanha. Euroopan vanhin on ollut venäläinen 13 vuoden ja kuuden kuukauden ikäinen yksilö.
Viikon luontokuva – Peukaloinen
Kuva: Heikki Junnila Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) on peukaloisten heimoon kuuluva.varpuslintu. Se on toiseksi pienin Suomessa pesivä lintulaji, sitä pienempi on
Viikon luontokuva -Peippo
Kuva: Heikki Junnila Peippo (Fringilla coelebs) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu. Se on pajulinnun ohella Suomen runsaslukuisin lintulaji. Peippo on
Viikon luontokuva -Sepelkyyhky
Kuva: Heikki JUNNILA Sepelkyyhky (Columba palumbus) on Suomen suurin kyyhkylaji. Vanhastaan lintua on kutsuttu myös toukomettiseksi. Suomessa levinneisyysalue ulottuu eteläisimmästä
Viikon luontokuva -Minkki
Kuva: Heikki Junnila Villiminkit ovat pääasiassa yö- ja hämäräeläimiä. Tarhasta karanneet minkit taas liikkuvat yleensä päivisin. Vuorokausirytmiin vaikuttaa kuitenkin suuresti
Viikon luontokuva -Kyhmyjoutsen
Kuva: Heikki Junnila Kyhmyjoutsen (Cygnus olor) on suuri valkoinen sorsalintu. Kyhmyjoutsenen nokka on punertava ja siinä on musta kyhmy, josta
Viikon luontokuva. -Merilokki
Kuva: Heikki Junnila Merilokki (Larus marinus) on suurin lokkilaji maailmassa, ja se pesii myös Suomessa. Aikuisen merilokin pää ja vartalo
