Kuva: Heikki Junnila
Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) on Euroopan pienin pöllö.
Varpuspöllö on 15–19 senttimetriä pitkä, sen siipiväli on 32–39 cm ja paino 47–70 grammaa. Linnun selkäpuoli on ruskea ja valkopilkkuinen. Vatsapuolelta se on vaaleampi ja ruskeaviiruinen. Linnun pää on melko pieni ja pyrstö lyhyt. Nokka on keltainen. Varpuspöllön ”pyyppäävä” soidinvihellys kuulostaa ihmisen vihellykseltä, ja on helppo erottaa muiden pöllöjen äänistä. Silloin tällöin voi kuulla myös nopean, nousevan vihellyssarjan, erityisesti syksyllä. Ruuankerjuuääni on hyvin korkea vinkuminen.
Varpuspöllö pesii Keski- ja Pohjois-Euroopasta idässä aina Tyynellemerelle ulottuvalla alueella. Euroopan pesimäkannaksi arvioidaan 100 000–195 000 paria ja maailman populaation kooksi 600 000–1 100 000 yksilöä. Lajin kanta on vakaa ja se luokitellaan elinvoimaiseksi.
Suomessa varpuspöllöä tavataan Etelä-Lapin korkeudelle saakka. Suomessa pesii noin 3 500–6 000 paria. Varpuspöllö luokiteltiin vielä vuonna 2010 elinvoimaiseksi, mutta vuonna 2015 se luokiteltiin silmälläpidettäväksi ja vuonna 2019 vaarantuneeksi.
Tyypillisimmät elinpiirit ovat havu- ja sekametsiä, joissa on vanhoja tikankoloja. Varpuspöllö pesii tikankoloon tai linnunpönttöön. Varpuspöllön muninta ajoittuu huhtikuuhun tai toukokuuhun, joskus kuitenkin jo maaliskuun loppuun. Valkoisia munia on 3–8. Naaras hautoo kuukauden ja koiras ruokkii sitä haudonnan aikana. Poikaset saavuttavat lentokyvyn kuukauden ikäisinä.
Varpuspöllön ravintoa ovat muun muassa jyrsijät, pienet linnut ja sammakot. Myyräkantojen ollessa vahvoja varpuspöllöt syövät pääasiassa niitä. Tavallisimmat lintusaaliit ovat tiaisia, hippiäisiä, urpiaisia, peippoja ja vihervarpusia. Suurimmat lintusaalit ovat pikkurastaiden ja käpytikan kokoluokkaa. Syksyllä ja talvella varpuspöllö varastoi saaliita koloihin ja linnunpönttöihin.
Vanhin suomalainen rengastettu varpuspöllö on ollut 5 vuotta, 11 kuukautta ja 21 päivää vanha. Euroopan vanhin varpuspöllö on ollut kuusivuotias saksalainen yksilö.
Avainsanat: #syksy
Viikon luontokuva -Selkälokki
Kuva: Heikki Junnila Selkälokki on lähes harmaalokin kokoinen, mutta sen siivet ja selkä ovat mustat sekä pää, kaula, rinta ja
Viikon luontokuva -Nuolihaukka
Kuva: Heikki Junnila Nuolihaukka (Falco subbuteo) on jalohaukkoihin kuuluva pieni, nopea petolintu. Nuolihaukka pesii Euraasiassa, Kamtšatkaa ja Japania myöten. Euroopan
Viikon luontokuva. -Liro
Kuva: Heikki Junnila Liro (Tringa glareola) on pieni kahlaaja Liro kuuluu koko Suomen linnustoon, mutta pesimäaikana sen tapaa varmimmin Pohjois-
Viikon luontokuva -Harmaasorsa
Kuva: Heikki Junnila Harmaasorsa (Mareca strepera, syn. Anas strepera) on harmaan sävyinen sorsalintu. Suomessa harmaasorsa esiintyy levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Suomen ensimmäinen
Viikon luontokuva -Kyykäärme
Kuva: Heikki Junnila Kyy eli kyykäärme (Vipera berus) on kyykäärmeiden (Viperidae) heimoon kuuluva käärme. Kyy on maailman pohjoisin käärmelaji ja
Viikon luontokuva -Ritarilude
Kuva: Heikki Junnila Ritarilude on kookas, 8,0–14,0 mm, pitkänomainen ludelaji. Väritys on räikeän punamusta ja värien rajat ovat terävät. Musta väri
