Kuva: Heikki Junnila
Turkinkyyhky (Streptopelia decaocto) on pienikokoinen kyyhkylaji, joka on viime vuosikymmeninä levinnyt eteläiseen Suomeenkin. Turkinkyyhky viihtyy ihmisasumusten lähettyvillä. Se viihtyy erilaisissa puistikoissa, puustoisilla kerrostalo– ja varastoalueilla ja pesii usein havupuuhun.
Turkinkyyhkyn alkuperäinen levinneisyysalue oli Kaakkois-Euroopassa ja Aasiassa. Se on levinnyt 1900-luvun jälkipuoliskolla Balkanin suunnalta muualle Eurooppaan. Ensimmäinen varma havainto Suomesta on 1950-luvulta ja ensimmäinen pesintä varmistettiin Vaasassa vuonna 1966. Suomessa nykyään paikoittainen yhdyskuntamaisesti esiintyvä laji, muun muassa Lounais-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla, Oulussa ja Ahvenenmaalla. Suomessa pesii noin 100 paria. Euroopassa elää arviolta 9,3–22 miljoonaa yksilöä, joista pesiviä pareja on noin 4–15 miljoonaa.
Turkinkyyhky on vaaleanharmaa, selästä tummempi kuin vatsapuolelta. Niskassa on aikuisilla linnuilla musta kaulus, pyrstösulkien tyvi alhaalta katsoen on tumma. Muistuttaa tunturikyyhkyä.
- Koko: Pituus 28–33 cm, siipien kärkiväli 60 cm ja paino 200 grammaa
- Ääni: Monotoninen luonteenomaisesti kolmitavuinen huhuilu: kuukuu, kuuuu.
Vanhin eurooppalainen rengastettu turkinkyyhky on ollut vähintään 17 vuoden 9 kuukauden ikäinen brittiläinen yksilö.
Turkinkyyhky munii hataraan risupesäänsä kaksi valkoista munaa. Litteä risupesä sijaitsee puussa muutaman metrin korkeudella. Molemmat puolisot hautovat 14–16 päivää, naaras aktiivisemmin. Poikaset ovat välttävästi lentokykyisiä jo 15 päivän ikäisinä, mutta lähtevät pesästä usein vasta noin 20 päivän ikäisinä, ja pysyttelevät sitten vielä viikon verran pesäpuussa tai sen välittömässä läheisyydessä. Etelämpänä laji voi tehdä 5, jopa 6 pesyettä maalis–lokakuussa, Suomessa vain 2 tai 3. Sukukypsä 1-vuotiaana.
Turkinkyyhky syö kasvisravintoa, etenkin siemeniä kuten viljaa. Ruokavalioon kuuluvat myös marjat ja hedelmät sekä pienet selkärangattomat.
Viikon luontokuva -Merimetso
Kuva: Heikki Junnila Merimetso on iso, musta lintu, 77–94 cm pitkä ja sen siipien kärkiväli on 121–149 cm. Se painaa
Viikon luontokuva -Laulujoutsen
Kuva: Heikki Junnila Laulujoutsen pesii Euroopan ja Aasian pohjoisosissa Islannista Sahalinille. Pesimäalueen pohjoisrajan määrää se, että pesimäjärvessä pitää olla noin
Viikon luontokuva -Halli eli harmaahylje
Kuva: Heikki Junnila Halli eli harmaahylje (Halichoerus grypus) on suurikokoinen hyljelaji, jota tavataan Pohjois-Atlantin läntisten ja itäisten rannikkojen läheisyydessä sekä
Viikon luontokuva -Rupikonna
Kuva: Heikki Junnila Rupikonna (Bufo bufo), arkikielessä joskus rupisammakko, on konnalaji, jota tavataan lähes koko Euroopassa, Irlantia, Pohjois-Skandinaviaa ja joitakin
Viikon luontokuva Supikoira
Kuva: Heikki Junnila Supikoira (Nyctereutes procyonoides) on alun perin Itä-Aasiasta kotoisin oleva pienikokoinen ja pitkäkarvainen koiraeläinlaji. Suomeen se on vaeltanut
Viikon luontokuva -Orava
Kuva: Heikki Junnila Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijöiden lahkoon kuuluva nisäkäslaji. Oravaa esiintyy Euraasian pohjoisosien metsissä ja suurimmassa osassa Eurooppaa.
