Kuva: Heikki Junnila
Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) on talitiaisen kokoinen, huomiota herättävän pitkäpyrstöinen pikkulintu, joka kuuluu varpuslintujen lahkoon. Sen esiintymisalueeseen kuuluu suurin osa Euroopan ja Aasian alueista. Laji ei kuuluu muuttolintuihin, vaikka sen joskus tiedetäänkin tehneen muuttomatkoja.
Pyrstötiaista tavataan hyvin laajalla alueella Euroopasta Japaniin. Suomessa se pesii harvalukuisena Etelä- ja Keski-Suomessa painottuen Itä-Suomeen. Parimäärä on noin 20 000–50 000. Euroopassa pesii 2,6–4,3 miljoonaa paria.
Sen elinympäristöä ovat nuoret lehtimetsät, erityisesti vesistöjen reunametsät. Nuorten lehtipuuvaltaisten metsien osuus on kasvanut viime vuosikymmeninä, ja laji on runsastunut. Pyrstötiainen tekee pussimaisen pesänsä jäkälästä ja hämähäkinverkoista puuhun tai pensaaseen, ja siihen 6–12 munaa. Muninta alkaa usein jo huhtikuussa, tavallisesti toukokuussa. Haudonta-aika on 12–14 vrk, ja vain naaras hautoo. Poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä 16–17 päivän ikäisinä.
Pyrstötiainen on hyönteissyöjä joka syö myös muita niveljalkaisia ja niiden toukkia. Se on viime vuosina alkanut yhä enemmän vierailla lintulautojen talipalloilla.
Pyrstötiaisen pituus on 13–16 cm, paino 7–10 g, ja se on Suomen pienimpiä pesimälintuja. Linnun vartalo on vain 6–8 cm pitkä, mutta pyrstö on lähes yhtä pitkä. Selkäpuoli on mustan ja ruskean kirjava, pää ja vatsapuoli vaaleat. Se roikkuu usein pystyssä puun rungolla, oksassa tai talipallon kyljessä, ja näyttää siis P-kirjaimelta.
Suomessa ja Pohjois-Euroopassa pesivällä alalajilla caudatus on kokovalkea pää, kun taas Manner-Euroopan alalajilla europaeus, jota harvoin tavataan Suomessa, valkoisessa päässä on pitkä tumma juova.
Pyrstötiainen ei nimestään huolimatta kuulu varsinaisiin tiaisiin Paridae, vaan muodostaa oman heimonsa Aegithalidae. Se on luonteeltaan seurallinen ja liikkuu pesimäajan ulkopuolella parvissa, joissa syksyllä voi olla jopa 100 yksilöä. Tavallisimpia ovat 10–15 yksilön vilkkaasti hyörivät ja vikisevät parvet.
Ääniä ovat kirkas ja korkea tiititys, karhea surahtelu ja näppäilevä ”tek”. Suuresta parvesta kuuluva ääntely on tarkkakorvaiselle unohtumaton kokemus.
Vanhin suomalainen rengastettu pyrstötiainen on ollut 2 vuotta 6 kuukautta 20 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen vähintään 10 vuoden 9 kuukauden ikäinen lintu.
Avainsanat: #syksy
Viikon luontokuva -Valkoposkihanhi
Kuva: Heikki Junnila Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) on pohjoisella pallonpuoliskolla elävä keskikokoinen hanhilaji. Se muuttaa Pohjoisen jäämeren pesimäalueiltaan talveksi Pohjanmeren alueelle.
Viikon luontokuva -Tylli
Kuva: Heikki Junnila Tylli (Charadrius hiaticula) on kahlaajiin kuuluva rantalintulaji. Tyllillä on harmaanruskea selkä ja siivet, valkea vatsa ja musta
Viikon luontokuva – Rantasipi
Kuva: Heikki Junnila Rantasipi (Actitis hypoleucos) on yleensä noin 20 senttimetriä pitkä, vesistöjen liepeillä pesivä kurppien heimoon kuuluva kahlaaja. Sen
Viikon luontokuva -Punajalkaviklo
Kuva: Heikki Junnila Punajalkaviklo (Tringa totanus) on punajalkainen kahlaaja. Lajin nimesi Carl von Linnè 1758. Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes
Viikon luontokuva -Pikkukuovi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukuovi (Numenius phaeopus) on runsaslajiseen kurppien (Scolopacidae) lintuheimoon kuuluva kahlaaja. Linnun pituus on 37–45 cm, siipien kärkiväli
Viikon luontokuva -Liro
Kuva: Heikki Junnila Liro on muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa ja Aasian eteläosissa sekä Australiassa. Suomeen lirot saapuvat huhti–toukokuun vaihteessa ja
