Kuva: Heikki Junnila
Punarinta (Erithacus rubecula) on Euroopassa yleinen pieni varpuslintu, joka luokiteltiin ennen rastaisiin, mutta nyttemmin on siirretty sieppojen heimoon. Punarinta varoittaa tikitystä muistuttavalla äänellä ”tik-tik-tik…”. Punarinnan laulu on kaunista, vienoa helinää, ja sitä voi kuulla erityisesti hämärän aikoihin.
Punarinta on 12,5–15 cm pitkä. Aikuisella punarinnalla on ruosteenpunainen naama ja rinta. Päälaki ja selkäpuoli ovat ruskeat. Päälaen ja punaisen naaman välissä on sinertävä juova, joka yltää posken taakse ja rinnan sivulle. Siivellä on kapea, keltainen siipijuova. Nokka ja silmät ovat mustat. Jalat ovat pitkät ja ohuet. Nuori punarinta on väriltään ruskea ja sen koko puku on hienopilkkuinen.
Punarintoja tavataan koko Euroopassa ja keskisessä Aasiassa Siperiaan saakka, sekä Pohjois-Afrikassa. Euroopassa pesii 43–83 miljoonaa paria. Suomessa punarinta pesii lähes koko Suomessa, mutta Metsä- ja Tunturi-Lapissa levinneisyys ei ole yhtenäinen. Suomessa arvioidaan nykyään pesivän 1,9–2,2 miljoonaa paria.
Punarinta on muuttolintu pohjoisessa ja idässä. Suomeen punarinnat saapuvat huhti-toukokuussa ja syysmuutto tapahtuu syys-lokakuussa. Suomessa pesivät punarinnat talvehtivat lähinnä Euroopan eteläosissa. Jotkin yksilöt yrittävät talvehtimista Suomessakin.
Punarinta pesii erilaisissa metsissä, erityisesti rehevissä kuusimetsissä, joissa on lehtipuita, mutta myös lehtimetsissä, joissa on kuusia tai tiheitä pensaikkoja. Keski-Euroopassa punarinta pesii yleisesti myös ihmisasutuksen lähellä puutarhoissa ja puistoissa. Paikoin punarinta on alkanut pesiä pihapiireissä Suomessakin.
Pesä on tavallisesti maassa kolossa tai kiven alla, kannon tai mättään kupeella, matalalla pensaassa tai risukasassa. Se voi olla myös rakennuksessa tai matalalla olevassa linnunpöntössä. Muninta alkaa toukokuussa. Munia 4–6, valkoisia ja ruskehtavapilkkuisia. Naaras hautoo 2 viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä kaksiviikkoisina. Pesii tavallisesti kaksi kertaa kesässä, toinen pesue on juhannuksen tienoilla.
Punarinta käyttää ravinnokseen hyönteisiä ja maanpinnan pikkueläimiä sekä marjoja ja hedelmiä. Talvisin punarinta käy myös ruokintapaikoilla, joilla se syö maapähkinämursketta.
Viikon luontokuva -Kiuru
Kuva: Heikki Junnila Kiuru (Alauda arvensis) eli leivonen tai leivo on pienikokoinen vaaleanruskea varpuslintu. Tunnusomaisena piirteenä kiurulla on päälaella sijaitseva
Viikon luontokuva -Metso
Kuva: Heikki Junnila Metso (Tetrao urogallus) on metsäkanalintu. Suomen kanalinnuista se on suurin. Koirasmetso on väritykseltään mustan-, ruskean- ja harmaankirjava.
Viikon luontokuva -Tilhi
Kuva: Heikki Junnila Tilhi on tanakka, kottaraisen kokoinen lintu. Sen pituus on 18–20 senttimetriä ja siipiväli 32–36 senttimetriä. Paino on
Viikon luontokuva -Pyy
Kuva: Heikki Junnila Pyy on pieni kyyhkyn kokoinen metsäkanalintu. Se on noin 34–39 cm pitkä ja painaa noin 250–450 grammaa.
Viikon luontokuva -Viherpeippo
Kuva: Heikki Junnila Viherpeippo pesii metsiköissä ja puistoissa ja se on hyvin sopeutunut kulttuurimaisemaan ja hyötyy selvästi talviruokinnasta. Pesiviä pareja
Viikon luontokuva -Harakka
Kuva: Heikki Junnila Harakan suomenkielinen nimi on balttilaisperäinen, ja nimi on suomessa vanha ja vakiintunut. Keuruulla harakasta käytettiin myös nimeä
