Kuva: Heikki Junnila
Palokärki (Dryocopus martius) on suurehko, noin variksen kokoinen musta tikkalintu, jolla on päässään tunnusomainen punainen väritys.
Palokärjen pituus on noin 45–50 cm, ja sen paino on noin 300–400 g. Palokärjen höyhenpeite on hiilenmusta. Koiraalla päälaki on punainen, naaraalla on punaista vain takaraivossa. Sysimustaa, variksenkokoista palokärkeä ei Suomessa voi sekoittaa muihin lintulajeihin. Sen lento on syväaaltoista, ja se ääntelee ahkerasti ja kuuluvasti ympäri vuoden.
Palokärjen esiintymisaluetta on lähes koko Eurooppa ja Aasia. Euroopan populaation kooksi arvioidaan 1,5–2,9 miljoonaa yksilöä. Suomessa sitä tavataan miltei koko maassa, laji puuttuu vain aivan pohjoisimmasta Lapista. Suomen parimääräksi arvioidaan 30 000–50 000. Nuoret yksilöt vaeltavat syksyisin vaihtelevassa määrin.
Palokärki suosii vanhoja havumetsiä, mutta pesii myös varttuneissa talousmetsissä. Reviiri saattaa olla hyvin laaja, joskus useita neliökilometrejä. Kelvollisen reviirin vaatimuksena on hevos- ja kekomuurahaisten runsaus. Palokärki pesii puuhun hakkaamaansa koloon.
Palokärki hakkaa ison pesäkolon, mutta pesii joskus myös vanhaan koloon. Pesä on useimmiten männyssä tai haavassa. Pesäkolo voi olla suurelle hakkuuaukolle jätetyssä ainoassa säästöhaavassa. Lintu munii huhtikuun lopussa 3–6 hohtavan valkeata munaa, joita emot hautovat 12–15 vuorokautta. Poikaset jättävät pesän noin 24–29 vuorokauden ikäisinä. Palokärjellä on vain yksi pesue vuodessa.
Lajin pääasiallista ravintoa ovat hyönteiset ja puupistiäiset, joita palokärki etsii ennen kaikkea lahovaurioisista ja kuolleista puista. Palokärki kaivelee myös muurahaiskekoja, joista se syö sekä muurahaisia että niiden toukkia. Joskus se syö myös marjoja.
Vanhin tavattu suomalainen rengastettu palokärki on ollut 13 vuotta, 11 kuukautta ja 18 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin rengastettu palokärki. Palokärki on Suomessa rauhoitettu ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi asetettu 841 euroa.
Avainsanat: #syksy
Viikon luontokuva – Mandariinisorsa
Kuva: Heikki Junnila Mandariinisorsa (Aix galericulata) on pieni itäaasialainen sorsalintu, jota tarhataan yleisesti Euroopassa. Tarhakarkulaisista on syntynyt Eurooppaan luonnonvarainen pesimäkanta,
Viikon luontokuva Sinirinta
Kuva: Heikki Junnila Sinirinta (Luscinia svecica) on koristeellisen näköinen pieni lintu. Sinirinta on 13–15 cm pitkä. Koiraalla on sininen kurkkulappu, jonka
Viikon luontokuva -Valkoposkihanhi
Kuva: Heikki Junnila Suomessa ensimmäinen pesintä löydettiin Inkoon saaristosta vuonna 1981, ja kantaa on sen jälkeen lisätty istutuksilla eläintarhoista, kuten
Viikon luontokuva -Rantasipi
Kuva: Heikki Junnila Rantasipi pesii lähes koko Euroopassa ja suuressa osassa Aasiaa Japaniin saakka. Suomessa se pesii yleisenä koko maassa
Viikon luontokuva -Mustaviklo
Kuva: Heikki Junnila Mustaviklo (Tringa erythropus) on pilkullinen kahlaaja. Mustaviklo on arktinen lintu, jonka lisääntymisalueisiin kuuluvat Fennoskandia. Lintu talvehtii Välimerellä,
Viikon luontokuva -Punajalkaviklo
Kuva: Heikki Junnila Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes muovisen näköiset punaiset jalat ja nokka. Höyhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yläperässä
