Kuva: Heikki Junnila
Isolepinkäinen (Lanius excubitor) eli vanhalta nimeltään lapinharakka on pohjoisella havumetsävyöhykkeellä pesivä lepinkäislaji. Yleisväritykseltään vaaleanharmaan isolepinkäisen pyrstö on musta, mustilla siivillä on valkeaa kirjailua ja silmien ylitse kulkee musta naamio. Linnun pituus on 24–25 cm, siipien kärkiväli 30–36 cm ja paino 50–70 grammaa.
Isolepinkäinen pesii Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa, mutta talvehtii etelässä. Tyypillisiä elinympäristöjä ovat rämeet, niityt, havumetsien reunat ja hakkuuaukeat. Naaras munii 3–8 munaa ja hautoo niitä 15–16 vuorokautta. Isolepinkäinen syö liskoja, jyrsijöitä, hyönteisiä.
Suomessa isolepinkäistä tavataan harvalukuisena aukeiden maiden pesimälintuna koko maassa Ahvenenmaata lukuun ottamatta. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 4 000 – 8 000 paria. Isolepinkäistä tavataan runsaimpana Länsi- ja Pohjois-Suomessa. Kanta on taantunut selvästi 1970-luvun huippuvuosista ja lintu on luokiteltu uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävien lajien joukkoon.
Isolepinkäinen syö ensisijaisesti myyriä ja hiiriä. Joskus ravinnosta yli 90% on pikkujyrsijöitä. Pikkulintuja, päästäisiä, liskoja ja sammakoita esiintyy myös ravintovalikoimassa. Lisäksi lintu syö myös jonkin verran isoja hyönteisiä, kuten kovakuoriaisia, heinäsirkkoja, kaskaita, mesipistiäisiä, matoja, hämähäkkejä ja kotiloita. Hyönteisravinnon määrä ei yleensä ylitä 15% kokonaisravinnosta. Poikkeustapauksissa laji voi myös ruokailla haaskoilla tai syödä metsämarjoja. Saalistustapana on tähystely korkealta n. 2-15 metrin korkuiselta tähystyspaikalta, josta lintu syöksyy saaliin kimppuun. Isolepinkäinen voi myös käyttäytyä haukan tapaan ja lekutella paikallaan saalista tähystäessään. Lintu varastoi myös usein ravinnoksi saamiaan pikkunisäkkäitä seivästämällä niitä oksanhakoihin tai piikkilangoille.
Viikon luontokuva -Rupikonna
Kuva: Heikki Junnila Rupikonna (Bufo bufo), arkikielessä joskus rupisammakko, on konnalaji, jota tavataan lähes koko Euroopassa, Irlantia, Pohjois-Skandinaviaa ja joitakin
Viikon luontokuva Supikoira
Kuva: Heikki Junnila Supikoira (Nyctereutes procyonoides) on alun perin Itä-Aasiasta kotoisin oleva pienikokoinen ja pitkäkarvainen koiraeläinlaji. Suomeen se on vaeltanut
Viikon luontokuva -Orava
Kuva: Heikki Junnila Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijöiden lahkoon kuuluva nisäkäslaji. Oravaa esiintyy Euraasian pohjoisosien metsissä ja suurimmassa osassa Eurooppaa.
Viikon luontokuva Isokoskelo
Kuva: Heikki Junnila Isokoskelo (Mergus merganser) on iso vesilintu, joka muistuttaa ruumiinmuodoltaan vähän silkkiuikkua. Isokoskelolla on uikkumainen mustavalkea vartalo, pitkähkö
Viikon luontokuva -Merihanhi
Kuva: Heikki Junnila Merihanhi on suurikokoinen harmahtava hanhi, jolla on iso pää ja kolmiomainen aprikoosinvärinen nokka. Koivet ovat vaaleanpunaiset. Siiven
Viikon luontokuva -Pajusirkku
Kuva: Heikki Junnila Pajusirkku (Schoeniclus schoeniclus) on sirkkujen sukuun kuuluva pieni, rannoilla elävä varpuslintu. Pajusirkun pituus on 14–16 cm ja
