Liikunta ja mielen hyvinvointi

 

Liikunnalla on laaja-alaisia ja tutkimusnäyttöön perustuvia vaikutuksia hyvinvointiin.  Se edistää fyysistä terveyttä, tukee palautumista arjen kuormituksesta, vahvistaa sosiaalista vuorovaikutusta, kehittää taitoja ja tuottaa onnistumisen kokemuksia. Lisäksi liikunta parantaa unen laatua sekä kognitiivisia toimintoja, kuten oppimista ja muistia. Vaikutuskenttä on niin laaja, ettei kaikkea voi kattavasti käsitellä kerralla. Tässä artikkelissa tarkastellaan siksi erityisesti liikunnan vaikutuksia mielen hyvinvointiin.

Liikunnan psykologiset ja fysiologiset mekanismit 

Liikunnan myönteiset vaikutukset mielenterveyteen välittyvät sekä psykologisten että fysiologisten mekanismien kautta (Laukkala & Kukkonen-Harjula, 2019). Psykologisella tasolla liikunta toimii tehokkaana tapana saada ajatukset pois kielteisistä ajatuksista, tuottaen  samalla kokemuksia hallinnasta, edistymisestä ja minäpystyvyydestä. Uusien taitojen oppiminen, kehittyminen ja fyysisen kunnon koheneminen voivat puolestaan vahvistaa itsetuntoa. Lisäksi liikunta tarjoaa palauttavan tauon arjen kuormituksesta. Fysiologiset mekanismit liittyvät endorfiinien sekä muiden mielialaa kohentavien välittäjäaineiden lisääntyneeseen eritykseen sekä stressijärjestelmän toimintaan.  Lisäksi liikunta parantaa unen laatua, kognitiivisia toimintoja ja yleistä elämänlaatua (Laukkala & Kukkonen-Harjula, 2019).

Stressi ja liikunta 

Stressi on olennainen osa mielen hyvinvointia, minkä vuoksi seuraavaksi syvennytään tarkemmin tutkimuksiin, jotka käsittelevät stressin ja liikunnan välistä yhteyttä. Liljenmaa ja Niemi (2025) tutkimus tarkasteli liikunnan roolia stressinhallinnan välineenä ja toi esiin yhteyden fyysisen aktiivisuuden ja koetun stressin välillä. Tutkimuksen mukaan henkilöt, jotka eivät harrastaneet liikuntaa lainkaan, raportoivat selvästi korkeampia stressitasoja verrattuna niihin, jotka liikkuivat säännöllisesti. Tämä tukee laajempaa tutkimusnäyttöä siitä, että fyysinen aktiivisuus toimii tehokkaana stressin lievittäjänä sekä suojaavana tekijänä stressiä vastaan. Erityisen mielenkiintoinen havainto liittyi eri liikuntamuotojen välisiin eroihin. Tutkimuksessa todettiin, että kehonhuoltoa harrastaneilla stressitasot olivat yllättäen korkeammat kuin palloilulajeja tai kestävyysliikuntaa harrastaneilla. Tämä voi viitata siihen, että kehonhuoltoa käytetään usein palautumisen välineenä tilanteissa, jossa stressi on jo valmiiksi koholla, tai siihen, että intensiivisempi liikunta antaa tehokkaampia fysiologisia mekanismeja stressin purkautumiselle. Oulun yliopiston ja ODL Liikuntaklinikan (2026) tutkimuksen mukaan pitkäaikainen liikkumattomuus on yhteydessä suurempaan stressikuormaan keski-iässä. Tämä viittaa siihen, että fyysisen aktiivisuuden puute ei vaikuta vain hetkellisesti hyvinvointiin, vaan sillä voi olla kumulatiivisia vaikutuksia stressinsäätelyyn myös pitkällä aikavälillä.

 

Liikunnan sosiaalinen vaikutus 

Liikunnalla on keskeinen rooli sosiaalisen hyvinvoinnin tukemisessa, joka on tiiviisti yhteydessä myös psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkimusten mukaan parhaimmat tulokset liikunnan hyödyistä mielenterveyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin on saavutettu ryhmämuotoisella liikunnalla (Laukkala & Kukkonen-Harjula, 2019; Liljenmaa & Niemi, 2025). Tämä perustuu sosiaalisen tukeen ja yhteisöllisyyteen, jotka voivat lisätä motivaatiota ja sitoutumista. Toisin sanoen ryhmässä liikkuminen vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vähentää yksinäisyyttä, jotka ovat keskeisiä mielenterveyden suojatekijöitä. On kuitenkin huomioitava yksilölliset erot. Esimerkiksi sosiaalista ahdistusta kokevat voivat hyötyä enemmän yksilöohjauksesta tai omatoimisesta liikunnasta, jossa ympäristö on rauhallisempi (Laukkala & Kukkonen-Harjula, 2019). Tärkeintä on löytää liikuntamuoto, joka tuntuu turvalliselta ja mielekkäältä.

Liikunta ja mielenterveyden häiriöt 

Tutkimustieto liikunnan vaikutuksista mielenterveysongelmien hoidossa ja kuntoutuksessa alkaa olla vahvaa (Laukkala & Kukkonen-Harjula, 2019). Vahvimmat tutkimustulokset ovat masennuksen hoidosta, mutta tuloksia on myös saatu ahdistuneisuushäiriön, posttraumaattisen stressihäiriön ja skitsofrenian yhteydessä (Laukkala & Kukkonen-Harjula, 2019). Vahvia tutkimustuloksia tukee myös Euroopan psykiatriyhdistyksen suositus liikunnan säilyttämistä vaikeiden psykiatristen sairauksien hoidossa.

 

3.1 Aerobinen liikunta masennuksen hoidossa

 

Morres ja kumppanien (2019) meta-analyysin mukaan aerobinen liikunta vähentää masennusoireita kliinisesti merkittävästi. Tutkimuksessa osallistujille oli diagnosoitu masennus tai lähete mielenterveyspalveluihin ja heidän harjoittelu koostui 45 minuutin aerobisesta liikunnasta kolme kertaa viikossa yhdeksän viikon ajan. Tulokset osoittivat, että liikunta lievitti oireita tehokkaasti, ja vaikutukset ulottuivat myös hoitoresistentteihin potilaisiin.

 

3.2 Voimaharjoittelu masennuksen hoidossa 

Vaikka aerobista liikuntaa on tutkittu enemmän, myös voimaharjoittelulla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia. Gordon ja kumppanien (2018) meta-analyysin mukaan voimaharjoittelu vähensi masennusoireita kohtalaisesti, mutta suurin hyöty oli niillä, joilla oireet olivat lieviä tai keskivaikeita. Tämä kertoo siitä, että aerobisella liikunnalla on vahvempia vaikutuksia masennuksen hoidossa.  Vaikka liikunnalla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia masennuksen oireiden helpottamisen, harjoittelun aloittamista voi vaikeuttaa masennukseen liittyvä heikentynyt motivaatio, uupumus ja alentunut itsearvostus (Laukkala & Kukkonen-Harjula, 2019).

3.3 Ahdistuneisuushäiriöt. Ahdistuneisuushäiriöissä, kuten paniikkihäiriössä, sosiaalisten tilanteiden pelossa ja yleisessä ahdistuneisuushäiriössä liikunta toimii tärkeänä täydentävä hoitomuotona psykoterapian, lääkityksen ja psykoedukaation rinnalla (Laukkala & Kukkonen-Harjula, 2019). Aerobinen liikunta voi lievittää ahdistuneisuusoireita, vaikka vaste vaihtelee enemmän kuin masennuksessa. Voimaharjoittelu puolestaan tuottaa tasaisempia myönteisiä vaikutuksia, erityisesti lievissä ja keskivaikeissa oireissa (Laukkala & Kukkonen-Harjula, 2019).

Liikunta ja aivojen muovautuvuus 

Liikunnan myönteiset vaikutukset psyykkiseen hyvinvointiin selittyvät osittain sen neurobiologisilla vaikutuksilla. Aivotasolla liikunta aiheuttaa useita muutoksia. Ensinnäkin  liikunta lisää aivojen aineenvaihduntaa ja verenkiertoa, mikä suojaa hermosoluja rappeutumiselta (Liu ym., 2023). Toiseksi liikunta lisää verisuonten kasvutekijöiden ja neurotrofisten tekijöiden määrä, mikä ehkäisee hermosolujen kuolemista, edistää verisuonten uusiutumista ja ylläpitävät aivojen rakennetta ja plastisuutta (Szuhany. Bugatti & Otto, 2015). Kolmanneksi liikunta vaikuttaa hippokampuksen rakenteeseen, joka on keskeinen esimerkiksi muistitoimintojen kannalta. Säännöllinen aerobinen harjoittelu voi hidastaa hippokampuksen tilavuuden pienenemistä ja siten tukea muistia ja oppimista vielä myöhäisellä aikuisiälläkin (Erickson ym., 2011). Tämä perusteella voidaan todeta, että liikunnalla on monimuotoisia neurobiologisia vaikutuksia, jotka tukevat mielenterveyttä, oppimista ja muistitoimintoja.

Johtopäätökset

Liikunnalla on monipuolisia ja toisiaan täydentäviä vaikutuksia mielen hyvinvointiin. Se vaikuttaa sekä psykologisiin kokemuksiin että neurobiologisiin prosesseihin ja toimii siten merkittävänä tekijänä mielen hyvinvoinnin edistämisessä sekä mielenterveyden häiriöiden hoidossa. Keskeistä on liikunnan säännöllisyys ja yksilöllinen soveltuvuus. Jo kohtuullinen fyysinen aktiivisuus voi tuottaa merkittäviä hyötyjä mielen hyvinvoinnille.

https://bbfgym.fi/

Lähteet:

Laukkala, T., & Kukkonen-Harjula, K. (2019). Liikunta tukee mielen toipumista. Lääkärilehti. https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/liikunta-tukee-mielen-toipumista/?public=74c129a1e9e559f9b75fad314ceb640c

 

Morres, I. D., Hatzigeorgiadis, A., Stathi, A., Comoutos, N., Arpin‐Cribbie, C., Krommidas, C., & Theodorakis, Y. (2019). Aerobic exercise for adult patients with major depressive disorder in mental health services: A systematic review and meta‐analysis. Depression and anxiety, 36(1), 39-53. https://doi.org/10.1002/da.22842

 

Gordon, B. R., McDowell, C. P., Hallgren, M., Meyer, J. D., Lyons, M., & Herring, M. P. (2018). Association of Efficacy of Resistance Exercise Training With Depressive Symptoms: Meta-analysis and Meta-regression Analysis of Randomized Clinical Trials. JAMA psychiatry (Chicago, Ill.), 75(6), 566-576. https://doi.org/10.1001/jamapsychiatry.2018.0572

 

Liljenmaa, K. & Niemi, S. (2025). Liikunta stressinhallinnan välineenä (Pro gradu-tutkielma, Jyväskylän yliopisto).JYX. https://jyx.jyu.fi/bitstreams/33854b84-c804-42da-a6a2-6d1a0c2d805f/download?utm_source=copilot.com

 

Oulun yliopisto. (2026) . Pitkäaikainen liikkumattomuus yhteydessä suurempaan stressikuormaan keski-iässä. https://www.oulu.fi/fi/uutiset/pitkaaikainen-liikkumattomuus-yhdessa-suurempaan-stressikuormaan-keski-iassa

Szuhany, K. L., Bugatti, M., & Otto, M. W. (2015). A meta-analytic review of the effects of exercise on brain-derived neurotrophic factor. Journal of psychiatric research, 60, 56-64. https://doi.org/10.1016/j.psychires.2014.10.003

Erickson, K. I., Voss, M. W., Prakash, R. S., Basak, C., Szabo, A., Chaddock, L., . . . Kramer, A. F. (2011). Exercise training increases size of hippocampus and improves memory. Proceedings of the National Academy of Sciences – PNAS, 108(7), 3017-3022. https://doi.org/10.1073/pnas.1015950108

Liu, J. Min, L. Liu, R. Zhang, X. Wu, M. Di, Q. & Ma, X. 2023. The effect of exercise on cerebral blood flow and executive function among young adults: a double-blinded randomized controlled trial. Scientific reports. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC10203129/

 

Näytä kaikki yritykset