Kuva: Heikki Junnila
Supikoira (Nyctereutes procyonoides) on alun perin Itä-Aasiasta kotoisin oleva pienikokoinen ja pitkäkarvainen koiraeläinlaji. Suomeen se on vaeltanut sekä Karjalankannasta pitkin että Laatokan pohjoispuolelta. Sitä pidetään nykyään Suomen luonnon kannalta haitallisena vieraslajina. Supikoira poikkeaa elintavoiltaan muista koiraeläimistä, sillä se syö paljon kasviravintoa ja voi vaipua talviuneen.
Supikoira pihapiirissä – mitä tulee tietää?
Supikoira on öisin liikkuva, ruokaa etsivä petoeläin, joka saattaa ilmestyä kodin tai kesämökin pihapiiriin erityisesti loppukesästä. Päivällä tätä hämäräaktiivista vierailijaa harvemmin näkee, mutta öisin se voi liikkua yllättävänkin lähelle ihmisten asutusta.
Supikoiraa houkuttelevat pihoille monenlaiset herkut: pikkunisäkkäät, sammakot, marjat, hedelmät, kalanperkeet, jätteet, munat ja linnut kuuluvat sen ruokavalioon. Ruokaa etsiessään se saattaa tonkia roskia, levitellä jätteitä ja syödä marjat suoraan pensaista. Yleensä se hyödyntää maanpinnalla olevia ruokalähteitä eikä juuri kaiva maata – paitsi jos pinnan alta löytyy jotakin erityisen houkuttelevaa.
Supikoira voi tehdä pesän talon tai mökin alle, mikä saattaa aiheuttaa haittaa esimerkiksi hajujen tai äänien muodossa. Elo–syyskuu on tyypillisin aika, jolloin supikoiria liikkuu pihoilla: silloin myös pennut lähtevät pesistään liikkeelle. Jos pesä on lähellä, vierailuja voi tapahtua jo heinäkuussa.
Erityisesti taajamissa, joissa metsiköt ja piha-alueet vuorottelevat, supikoiria tavataan runsaasti. Koska ne liikkuvat pääasiassa öisin, moni ei edes tiedä, kuinka usein eläin pihaa tarkalleen käyttää.
Supikoirien tarkkaa määrää Suomessa ei tunneta, mutta arviot perustuvat saalistilastoihin. Vuotuinen saalismäärä on noin 200 000 yksilöä, mutta todellinen populaatio lienee huomattavasti suurempi.
Miten estää supikoiran vierailut?
Supikoiran houkuttelua pihalle voi ehkäistä huolehtimalla seuraavista:
-
Roskien ja biojätteiden säilytys: Säilytä jätteet suljetuissa astioissa tai vie ne pois pihasta.
-
Marjapensaiden ja kompostien suojaus: Kokeile aitaamista tai muuta estettä, jotta eläin ei pääse käsiksi houkutteleviin kohteisiin.
-
Saippuakikka: Joissain tapauksissa ympäristöön vuoltu saippua voi hämätä supikoiran hajuaistia, mutta voimakas ruoan tuoksu saattaa silti vetää sen puoleensa.
Supikoira on useimmiten arka eikä viivy pihalla pitkään, jos ihmisiä liikkuu lähettyvillä. Kesyyntyneenäkin se välttelee kontaktia ja palaa ennemmin omaan piilopaikkaansa.
Supikoira on haitallinen vieraslaji
Supikoira on vieraslaji, joka on levinnyt Suomeen 1930–40-luvuilla Venäjältä. Alun perin Itä-Aasiasta kotoisin oleva eläin tuotiin Neuvostoliittoon turkiseläimeksi ja istutettiin luontoon. Myös Suomessa supikoiria on tarhattu turkiseläiminä, ja osa tarhaeläimistä on mahdollisesti karannut luontoon, kiihdyttäen kannan leviämistä.
Ympäristön kannalta supikoira aiheuttaa erityisesti vesilinnuille merkittäviä pesimävahinkoja, sillä se syö lintujen munia ja poikasia. Jo pelkkä supikoiran ilmestyminen voi saada pesivät linnut hylkäämään pesänsä. Tällä on vakavia vaikutuksia linnuston poikastuottoon etenkin alueilla, joilla supikoiran määrää ei pyritä aktiivisesti rajoittamaan.
Viikon luontokuva -Nokikana
Kuva: Heikki Junnila Nokikana (Fulica atra) on rantakanojen heimoon kuuluva lintulaji. Se on Suomessa tavattavista rantakanoista yleisin. Nokikana on muuten
Viikon luontokuva -Pilkkasiipi
Kuva: Heikki Junnila Pilkkasiipi (Melanitta fusca) on suuri mustanpuhuva sorsalintu. Pilkkasiiven vartalonmuoto muistuttaa haahkaa. Koiraan höyhenpeite on samettisen musta lukuun
Viikon luontokuva -Silkkiuikku
Kuva: Heikki Junnila Silkkiuikku (Podiceps cristatus) on uikkujen heimoon kuuluva töyhtöpäinen vesilintu. Silkkiuikulla on pitkä kaula ja pitkä, ohut nokka.
Viikon luontokuva – Tavi
Kuva: Heikki Junnila Tavia tavataan pesivänä Euroopan keski- ja pohjoisosissa, Aasian pohjoisosissa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Talvehtivana sitä esiintyy Etelä-Euroopassa, Afrikassa,
Viikon luontokuva -Tukkakoskelo
Kuva: Heikki Junnila Tukkakoskelo (Mergus serrator) on silkkiuikun muotoinen pörröpäinen vesilintu. Sen vanha kansanomainen nimi oli pikkukoskelo. Tukkakoskelolla on hapsottava
Viikon luontokuva -Punasotka
Kuva: Heikki Junnila Punasotka (Aythya ferina) on keskikokoinen sorsalintu. Punasotka on yleensä noin 42–49 cm pitkä ja painaa noin 700–970 g. Varsinkin
