Kuva: Heikki Junnila
Viherpeippo (Chloris chloris) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu.
Viherpeipon pituus on noin 14–16 cm ja paino 25–35 grammaa. Koiras on naarasta suurempi.
Viherpeippo on väritykseltään kellanvihreä rinnasta ja sen selkäpuoli on harmaan vihreä. Siivissä on keltainen kuvio, joka muodostuu käsisulkien tyviosien värityksestä. Myös pyrstösulkien tyviosat ovat keltaiset. Koiras on naarasta huomattavasti kirkasvärisempi. Jotkut naaraat ovat melko harmaita ja keltaiset kuviot ovat pienialaisia. Sukupuolta ei kuitenkaan välttämättä erota pelkän värityksen perusteella. Nokka on korkea kekonokka. Jalat ovat tumman punertavat.
Lentää vauhdikkaasti ja suoraviivaisesti. Ääni ”djyp-djyp”, varoittaa käheällä ”tsuii”-äänellä. Laulu koostuu erilaisista pulputuksista ja vihellyksistä sekä järripeippomaisesta ryystävästä äänestä. Pesimäajan ulkopuolella liikkuu parvissa, joissa saattaa olla satoja yksilöitä.
Viherpeippo pesii metsiköissä ja puistoissa ja se on hyvin sopeutunut kulttuurimaisemaan ja hyötyy selvästi talviruokinnasta. Pesiviä pareja on myös talousmetsien peltomaisemaan rajoittuvissa reunaosissa. Katajikkoiset peltosaarekkeet ja hakamaat sekä sähkövoimalinjojen katajia kasvavat aluset ovat erityisen suosittuja pesimäympäristöinä.
Pesimäajan ulkopuolella viherpeippo viihtyy rikkaruohokentillä, rypsi- ja viljapelloilla ja talvella lintulaudoilla.
Viherpeipon pesä on tavallisesti katajassa tai kuusessa, harvoin lehtipuussa. Katajassa se on 1–5 metriä korkealla, kuusessa se voi olla aivan latvassa, jopa 20 metrin korkeudella. Naaras munii 4–7, tavallisesti 5, vaaleaa, pilkullista munaa maaliskuun puolivälistä alkaen. Poikaset kuoriutuvat noin 13 vuorokauden hautomisen jälkeen. Vain naaras hautoo, mutta molemmat puolisot osallistuvat poikasten ruokintaan. Poikaset lähtevät pesästä 14–16 vuorokauden ikäisinä. Viherpeippo pesii tavallisesti kahdesti, joskus kolmasti pesimäkauden aikana.
Viherpeippo käyttää ravintonaan erilaisia siemeniä ja jyviä, joita se käsittelee tarkoitukseen sopivalla vahvalla nokalla. Poikaset saavat kuitenkin ravinnokseen myös jonkin verran hyönteisiä ja niiden toukkia. Myös aikuiset viherpeipot syövät hyönteisiä ja lisäravinnoksi erilaisia silmuja. Syksyllä viherpeipot syövät myös pihlajanmarjoja, tosin ainoastaan siemenen. Ruusunmarjat ovat erityisen haluttuja aina vuodenvaihteeseen saakka. Talvisilla lintulaudoilla ne syövät auringonkukan-, hirssin- ja hampunsiemeniä sekä maapähkinöitä mieluiten hieman rouhittuina.
Vanhin suomalainen rengastettu viherpeippo on ollut vähintään 8 vuotta, 11 kuukautta ja 10 päivää vanha.
Viikon luontokuva -Rupikonna
Kuva: Heikki Junnila Rupikonna (Bufo bufo), arkikielessä joskus rupisammakko, on konnalaji, jota tavataan lähes koko Euroopassa, Irlantia, Pohjois-Skandinaviaa ja joitakin
Viikon luontokuva Supikoira
Kuva: Heikki Junnila Supikoira (Nyctereutes procyonoides) on alun perin Itä-Aasiasta kotoisin oleva pienikokoinen ja pitkäkarvainen koiraeläinlaji. Suomeen se on vaeltanut
Viikon luontokuva -Orava
Kuva: Heikki Junnila Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijöiden lahkoon kuuluva nisäkäslaji. Oravaa esiintyy Euraasian pohjoisosien metsissä ja suurimmassa osassa Eurooppaa.
Viikon luontokuva Isokoskelo
Kuva: Heikki Junnila Isokoskelo (Mergus merganser) on iso vesilintu, joka muistuttaa ruumiinmuodoltaan vähän silkkiuikkua. Isokoskelolla on uikkumainen mustavalkea vartalo, pitkähkö
Viikon luontokuva -Merihanhi
Kuva: Heikki Junnila Merihanhi on suurikokoinen harmahtava hanhi, jolla on iso pää ja kolmiomainen aprikoosinvärinen nokka. Koivet ovat vaaleanpunaiset. Siiven
Viikon luontokuva -Pajusirkku
Kuva: Heikki Junnila Pajusirkku (Schoeniclus schoeniclus) on sirkkujen sukuun kuuluva pieni, rannoilla elävä varpuslintu. Pajusirkun pituus on 14–16 cm ja
