Kuva: Heikki Junnila
Punasotka (Aythya ferina) on keskikokoinen sorsalintu.
Punasotka on yleensä noin 42–49 cm pitkä ja painaa noin 700–970 g. Varsinkin naaraan ja nuoren koiraan tunnistaa matalasta otsasta ja isosta nokasta. Lento on muiden sotkien tapaan suoraviivaista ja nopeaa, mutta siipijuova ei erotu yhtä selvästi kuin tukka- tai lapasotkalla. Koiraan pää on punaruskea, mustassa nokassa on harmaa kärki ja punainen silmä. Sen vartalo on vaaleanharmaa. Naaraalla on vaalea silmärengas ja vaihtelevan vaalea naama. Nuoret urokset muistuttavat loppukesästä naarasta, mutta silmärengas puuttuu.
Punasotkan pesimäalue ulottuu Euroopasta Pohjois-Aasian itäosiin. Se on muuttolintu, ja sen talvehtimisalue ulottuu Länsi- ja Etelä-Euroopasta sekä Pohjois-Afrikasta Kaakkois-Aasiaan ja Japaniin. Maailman pesimäkannasta 35 prosentin on arvioitu olevan Euroopassa. Euroopan unionin alueella lajin pesimäkannaksi vuosina 2013–2018 arvioitiin 28 500 – 55 000 paria, eniten Tšekissä (7 000 – 14 000 paria) ja Romaniassa (3 100 – 12 300 paria). Vuonna 2021 koko maailman kannan kooksi arvioitiin 760 000 – 790 000 aikuista yksilöä. UNC on luokitellut lajin maailmanlaajuisesti vaarantuneeksi vuodesta 2012 lähtien. Sitä ennen laji luokiteltiin elinvoimaiseksi.
Suomessa punasotkaa tavataan enimmäkseen eteläisessä Suomessa mutta jossain määrin myös pohjoisempana. Punasotkan Suomen-kanta on romahtanut. Vuonna 2010 Suomen pesimäkannaksi arvioitiin 10 000–13 000 paria ja lajin uhanalaisuusluokka muutettiin elinvoimaisesta vaarantuneeksi. Vuonna 2015 uhanalaisuusluokaksi muutettiin erittäin uhanalainen ja vuonna 2019 äärimmäisen uhanlainen. Raportointikaudella 2013–2018 pesimäkannaksi arvioitiin 600–750 paria. Vuonna 2024 punasotkia arvioitiin pesivän Suomessa 200–420 paria.
Punasotka viihtyy parhaiten ruohostorantaisilla lintujärvillä ja merenlahdilla. Niukkaruohostoisilla järvillä ja merenlahdilla vain harvakseltaan. Saaristomeren sisäsaaristossa pesii pieni kanta lokkiluodoilla. Punasotkat karttavat pieniä vesistöjä.
Punasotka rakentaa pesänsä tulvaniitylle, saraikkoon tai muualle veden partaalle. Pesä on yleensä ruokokeon päällä, joskus myös kelluspesä tai piisamin pesän päällä. Naaras munii toukokuussa 4–16 harmaanvihreää munaa, joita se hautoo 22–28 vuorokautta. Poikaset itsenäistyvät tultuaan lentokykyisiksi noin 7–9 viikon ikäisenä.
Punasotka hankkii ravintonsa sukeltamalla pohjasta kotiloita, simpukoita ja muuta vastaavaa sekä vesikasvien siemeniä.
Vanhin suomalainen rengastettu punasotka on ollut 11 vuotta 1 kuukautta ja 16 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 23 vuotta ja 2 kuukautta vanha sotka.
Lähde: Wikipedia
Viikon luontokuva -Silkkiuikku
Kuva: Heikki Junnila Silkkiuikku (Podiceps cristatus) on uikkujen heimoon kuuluva töyhtöpäinen vesilintu. Silkkiuikulla on pitkä kaula ja pitkä, ohut nokka.
Viikon luontokuva – Tavi
Kuva: Heikki Junnila Tavia tavataan pesivänä Euroopan keski- ja pohjoisosissa, Aasian pohjoisosissa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Talvehtivana sitä esiintyy Etelä-Euroopassa, Afrikassa,
Viikon luontokuva -Tukkakoskelo
Kuva: Heikki Junnila Tukkakoskelo (Mergus serrator) on silkkiuikun muotoinen pörröpäinen vesilintu. Sen vanha kansanomainen nimi oli pikkukoskelo. Tukkakoskelolla on hapsottava
Viikon luontokuva -Valkoposkihanhi
Kuva: Heikki Junnila Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) on pohjoisella pallonpuoliskolla elävä keskikokoinen hanhilaji. Se muuttaa Pohjoisen jäämeren pesimäalueiltaan talveksi Pohjanmeren alueelle.
Viikon luontokuva -Tylli
Kuva: Heikki Junnila Tylli (Charadrius hiaticula) on kahlaajiin kuuluva rantalintulaji. Tyllillä on harmaanruskea selkä ja siivet, valkea vatsa ja musta
Viikon luontokuva – Rantasipi
Kuva: Heikki Junnila Rantasipi (Actitis hypoleucos) on yleensä noin 20 senttimetriä pitkä, vesistöjen liepeillä pesivä kurppien heimoon kuuluva kahlaaja. Sen
