Kuva: Heikki Junnila
Turkinkyyhky (Streptopelia decaocto) on pienikokoinen kyyhkylaji, joka on viime vuosikymmeninä levinnyt eteläiseen Suomeenkin. Turkinkyyhky viihtyy ihmisasumusten lähettyvillä. Se viihtyy erilaisissa puistikoissa, puustoisilla kerrostalo– ja varastoalueilla ja pesii usein havupuuhun.
Turkinkyyhkyn alkuperäinen levinneisyysalue oli Kaakkois-Euroopassa ja Aasiassa. Se on levinnyt 1900-luvun jälkipuoliskolla Balkanin suunnalta muualle Eurooppaan. Ensimmäinen varma havainto Suomesta on 1950-luvulta ja ensimmäinen pesintä varmistettiin Vaasassa vuonna 1966. Suomessa nykyään paikoittainen yhdyskuntamaisesti esiintyvä laji, muun muassa Lounais-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla, Oulussa ja Ahvenenmaalla. Suomessa pesii noin 100 paria. Euroopassa elää arviolta 9,3–22 miljoonaa yksilöä, joista pesiviä pareja on noin 4–15 miljoonaa.
Turkinkyyhky on vaaleanharmaa, selästä tummempi kuin vatsapuolelta. Niskassa on aikuisilla linnuilla musta kaulus, pyrstösulkien tyvi alhaalta katsoen on tumma. Muistuttaa tunturikyyhkyä.
- Koko: Pituus 28–33 cm, siipien kärkiväli 60 cm ja paino 200 grammaa
- Ääni: Monotoninen luonteenomaisesti kolmitavuinen huhuilu: kuukuu, kuuuu.
Vanhin eurooppalainen rengastettu turkinkyyhky on ollut vähintään 17 vuoden 9 kuukauden ikäinen brittiläinen yksilö.
Turkinkyyhky munii hataraan risupesäänsä kaksi valkoista munaa. Litteä risupesä sijaitsee puussa muutaman metrin korkeudella. Molemmat puolisot hautovat 14–16 päivää, naaras aktiivisemmin. Poikaset ovat välttävästi lentokykyisiä jo 15 päivän ikäisinä, mutta lähtevät pesästä usein vasta noin 20 päivän ikäisinä, ja pysyttelevät sitten vielä viikon verran pesäpuussa tai sen välittömässä läheisyydessä. Etelämpänä laji voi tehdä 5, jopa 6 pesyettä maalis–lokakuussa, Suomessa vain 2 tai 3. Sukukypsä 1-vuotiaana.
Turkinkyyhky syö kasvisravintoa, etenkin siemeniä kuten viljaa. Ruokavalioon kuuluvat myös marjat ja hedelmät sekä pienet selkärangattomat.
Viikon luontokuva -Peltopyy
Kuva: Heikki Junnila Peltopyy eli vanhoilta nimiltään turkinpyy ja peltokana (Perdix perdix) on fasaanin sukuinen kanalintulaji. Peltopyy on tanakka kanalintu,
Viikon luontokuva -Pikku-uikku
Kuva: Heikki Junnila Pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis) on Euroopan pienin uikkulintu. Suomessa se on erittäin vähälukuinen pesimälaji. Pikku-uikku on vesilinnuksi hyvin
Viikon luontokuva -Vihervarpunen
Kuva: Heikki Junnila Suomessa vihervarpunen on pääasiassa muuttolintu ja se talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Joinakin talvina osa talvehtii Suomessakin,
Viikon luontokuva -Korppi
Kuva: Heikki Junnila Korppi eli kaarne (Corvus corax) on suurikokoinen musta varisten heimoon kuuluva lintu. Täysikasvuisina korpit ovat 55–70 senttimetrin
Viikon luontokuva -Harmaapäätikka
Kuva: Heikki Junnila Harmaapäätikka (Picus canus), jota aiemmin kutsuttiin harmaatikaksi, Euraasiassa laajalla alueella esiintyvä harmaapäinen tikkalaji. Harmaapäätikan selkäpuoli on harmahtavanvihreä,
Viikon luontokuva -Pikkutikka
Kuva: Heikki Junnila Pikkutikka (Dryobates minor) on tikkojen heimoon kuuluva pieni lintu, joka esiintyy luonnonvaraisena myös Suomessa. Pikkutikan pituus on
