Kuva: Heikki Junnila
Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) on kerttusiin kuuluva varpuslintu.
Aikuisella yksilöllä on raidallinen ruskea, hieman kirjava selkä ja vaalea vatsapuoli. Otsa on luisu ja siinä on tyypillinen valkea silmäkulmajuova. Molemmat sukupuolet ovat ulkonäöltään samanlaisia, nuorilla linnuilla on rinnasta alaspäin raidallisuutta, joka katoaa iän myötä. Laulu on nopea, säksättävä ja se katkeaa vihellyksillä ja matkimisäänillä. Kutsu- ja varoitusääni on kova ”tsäk”.
Pituus on 13 cm ja paino on 11 g.
Kaikilla ruokokerttusilla on täydellinen sulkasato talvehtimisalueella. Sen jälkeen eri ikäluokkia ei voi erottaa toisistaan.
Kerttunen esiintyy koko Euroopassa sekä Länsi- ja Keski-Aasiassa. Suomessa pesii koko maassa, Lapissa harvalukuisempana. Parimäärä Suomessa on n. 400 000 paria. Ruokokerttunen on muuttolintu ja se talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Se muuttaa suoraan etelään Unkarin ja entisen Jugoslavian kautta talvehtimisalueilleen. Keväällä ne saapuvat touko–kesäkuussa, syksyllä poistuvat elo–syyskuussa. Euroopassa pesii yli 2 miljoonaa ruokokerttusparia.
Elinympäristö on kaikenlaiset kosteikot ja rannat. Erityisen runsas se on laajoissa järviruovikoissa. Jokivarsilla ja järvien rannoilla se on tavallinen. Muuttoaikoina tavataan myös ulkosaariston luodoilla.
Pesä on ruo’oista ja ruohoista tehty. Usein maassa tai matalalla kasvillisuuden kätkössä. Muninta alkaa Etelä-Suomessa touko–kesäkuun vaihteessa. Naaras munii 3–7, tavallisesti 5 kirjavaa munaa. Haudonta kestää vajaa 2 viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä vajaan 2 viikon ikäisinä. Emot hoitavat niitä vielä 1–2 viikkoa. Pesii usein kahdesti kesässä. Sukukypsä 1-vuotiaana. Ruokokerttunen on hyönteissyöjä, mutta sille kelpaa myös muu ravinto, kuten etanat, hämähäkit ja madot (sekä marjat?).
Vanhin suomalainen rengastettu ruokokerttunen on ollut 10 vuotta 16 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin ruokokerttunen.