Kuva: Heikki Junnila
Räyskä on noin naurulokin kokoinen tiira, jolla on pitkät, kapeat, päältä vaalean siniharmaat ja alta valkoiset siivet. Siiven kärkiosa on alta laajalti musta. Pyrstö on matalasti lovellinen. Räyskän päälaki on musta ja nokka suuri ja tikarimainen. Nuori räyskä muistuttaa aikuista lintua, mutta sen päälaki on valkoisenkirjavasti ruskea ja sen selässä ja pyrstössä on ruskeita täpliä. Räyskän koivet ovat mustat (vanha lintu) tai harmaankeltaiset (nuori lintu). Nokka on tummakärkisesti punainen (vanha lintu) tai keltakärkisesti punertava (nuori lintu) ja silmän värikalvo on mustanruskea.
Räyskän lento on tasaista, voimakkaan oloista ja siivet ovat selvään kulmaan taipuneita. Kalastaessaan räyskä lentää noin kymmenen metrin korkeudella ja pitää nokkaansa alas suunnattuna, saaliin havaittuaan lekuttelee hetken ja syöksysukeltaa veteen kuuluvalla loiskauksella. Noustessaan räyskä korjaa saaliin asennon oikeaksi pudottamalla kalan ja sieppaamalla sen uudelleen kiinni ilmassa.
Pituus 48–55 cm, siipien kärkiväli 125–140 cm, paino 570–780 g.
Pesä: Matala kuoppa luodon laella kallionkolossa, somerikossa tai hiekalla. Pesäaineksia yleensä niukalti, heinänkorsia ja oksennuspalloista peräisin olevia kalojen ruotoja.
Munii toukokuussa 2–3 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 25 vrk. Poikaset lentokykyisiä 36 vrk:ssa. Pesii ulkosaaristossa yksittäin tai yhdyskuntina. Tavataan muuttoaikoina rannikoilla ja järvillä. Suomen pesimäkannaksi arvioitu noin tuhat paria.
Muuttaa trooppiseen Afrikkaan heinä–elokuussa (harvoin syyskuussa), palaa huhtikuun puolivälissä–toukokuussa.
Ravinto: Syöksysukeltamalla pyydystetyt keskisuuret ja pienet kalat.
Räyskä on elinvoimainen ja rauhoitettu koko Suomessa.
Lähde: luontoportti.com
Viikon luontokuva -Sepelkyyhky
Kuva: Heikki JUNNILA Sepelkyyhky (Columba palumbus) on Suomen suurin kyyhkylaji. Vanhastaan lintua on kutsuttu myös toukomettiseksi. Suomessa levinneisyysalue ulottuu eteläisimmästä
Viikon luontokuva -Minkki
Kuva: Heikki Junnila Villiminkit ovat pääasiassa yö- ja hämäräeläimiä. Tarhasta karanneet minkit taas liikkuvat yleensä päivisin. Vuorokausirytmiin vaikuttaa kuitenkin suuresti
Viikon luontokuva -Kyhmyjoutsen
Kuva: Heikki Junnila Kyhmyjoutsen (Cygnus olor) on suuri valkoinen sorsalintu. Kyhmyjoutsenen nokka on punertava ja siinä on musta kyhmy, josta
Viikon luontokuva. -Merilokki
Kuva: Heikki Junnila Merilokki (Larus marinus) on suurin lokkilaji maailmassa, ja se pesii myös Suomessa. Aikuisen merilokin pää ja vartalo
Viikon luontokuva -Ampuhaukka
Kuva: Heikki Junnila Ampuhaukka (Falco columbarius) on jalohaukkoihin kuuluva pieni petolintu. Laji elää karuilla ja paljailla tunturialueilla pohjoisessa. Etelä- ja
Viikon luontokuva – Pikkukäpylintu
Kuva: Heikki Junnila Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) on kuusensiemeniin erikoistunut varpuslintu. Pikkukäpylinnun pituus nokan kärjestä pyrstön kärkeen on 16–19 cm, koiras on