Kuva: Heikki Junnila
Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) on pienikokoinen uikkulintu. Lajin kuvaili ja nimesi Carl von Linnè 1758.
Mustakurkku-uikun pituus on 31–38 cm ja paino 300–570 g. Sen siipien kärkiväli on 46-55 cm. Lajin tunnistaa hyvin kesällä pesintäaikaan mustasta päästä ruskeankeltaisine tupsuineen pään sivuilla ja punaisesta kaulasta. Koiras ja naaras ovat saman näköisiä, joskin koiras saattaa olla hieman suurempi ja juhlapuvussa kirkkaamman värinen. Mustakurkku-uikulla on myös tulipunaiset silmät ja pieni musta nokka, jossa on valkoinen kärki kesällä. Ääni on melko voimakas, korkeahko hyrisevä vihellys.
Mustakurkku-uikku pesii järvillä Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa se on vähälukuinen mutta suhteellisen yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, ja pesii sekä järvi- että merialueella. Pesimäkantamme on noin 4 000 paria. Euroopassa pesii 6 000–9 000 paria, joista Skotlannissa 70–78. Venäjän kanta on 10 000–100 000 paria. Maailman populaation koko on 160 000–1 200 000 yksilöä. Laji on muuttolintu, ja Suomessa pesivät yksilöt muuttavat elo-lokakuussa Länsi-Euroopan rannikoille ja palaavat Suomeen huhtikuun puolivälin jälkeen. Jos jäiden lähtö on myöhäinen, ensimmäiset tavataan vasta toukokuussa vapun jälkeen. Syysmuutolta myöhästyneitä lintuja on tavattu talvellakin.
Laji pesii usein yhdyskunnissa, joissa voi olla 10–20 paria. Se on sukukypsä 1-vuotiaana. Se elää erilaisissa rehevissä vesistöissä ja ruovikkolampareilla mm. suojaisilla merenlahdilla, jätevedenpuhdistamoilla ja lintujärvillä. Muuttoaikaan tavataan lähes kaikenlaisten avovesien äärellä. Muiden uikkujen tavoin laji rakentaa kelluvan, vesikasveihin kiinnitetyn pesänsä lähelle rantaa, sillä sen raajat eivät sovellu kunnolla kävelyyn. Merialueilla pesinnät usein epäonnistuvat meriveden korkeusvaihteluissa. Mustakurkku-uikku munii 4–5 valkeata munaa, joita molemmat emot hautovat 22–26 vrk. Poikaset kulkevat pieninä tavallisesti emon selässä, isompina ne kalastelevat emojensa kanssa. Poikaset ovat lentokykyisiä 6–7 viikon ikäisinä.
Laji on loistava sukeltaja, joten se saalistaa kaloja vedenpinnan alla. Se voi pysytellä veden alla jopa 3 minuuttia ja sukeltaa 150–200 metriä. Linnulle kelpaavat myös kasvinosat sekä vedessä elävät selkärangattomat, kuten juotikkaat, äyriäiset ja nilviäiset.
Vanhin suomalainen rengastettu mustakurkku-uikku on ollut 6 vuotta 1 kuukautta 5 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut islantilainen 7 vuotta vanha yksilö.
Viikon luontokuva -Punajalkaviklo
Kuva: Heikki Junnila Punajalkaviklo (Tringa totanus) on punajalkainen kahlaaja. Lajin nimesi Carl von Linnè 1758. Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes
Viikon luontokuva -Pikkukuovi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukuovi (Numenius phaeopus) on runsaslajiseen kurppien (Scolopacidae) lintuheimoon kuuluva kahlaaja. Linnun pituus on 37–45 cm, siipien kärkiväli
Viikon luontokuva -Liro
Kuva: Heikki Junnila Liro on muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa ja Aasian eteläosissa sekä Australiassa. Suomeen lirot saapuvat huhti–toukokuun vaihteessa ja
Viikon luontokuva -Kuovi
Kuva: Heikki Junnila Kuovi eli vanhalta nimeltään isokuovi (Numenius arquata) on Euroopan suurin kahlaajalaji. Tämä varhain palaava muuttolintu esiintyy myös
Viikon luontokuva -Metsäviklo
Kuva: Heikki Junnila Metsäviklo on muuttolintu joka pesii Euroopan ja Aasian subarktisessa ilmastossa ja talvehtii Etelä-Euroopassa, Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Lintulaji
Viikon luontokuva -Mustaviklo
Kuva: Heikki Junnila Mustaviklo (Tringa erythropus) on pilkullinen kahlaaja. Linnun pituus on 30 cm, paino 100–230 g ja siipien kärkiväli
