Kuva: Heikki Junnila
Liejukana muistuttaa nokikanaa, mutta on pienempi ja hoikempi. Yleisväriltään liejukana on tumman siniharmaan ja selkäpuolelta oliivinruskea. Alaperä on valkoinen, kyljissä on silmiinpistävä valkoinen pitkittäisjuova. Nokantyvi ja otsakilpi ovat kirkkaan punaiset. Nuori lintu on harmaanruskea, vaaleakurkkuinen ja ilman punaista otsakilpeä. (Alaperä ja kylkien valkoinen juova ovat samanlaiset kuin aikuisellakin.)
Liejukanan koivet ovat kellertävät–vihertävät; varpaat ovat erittäin pitkät, vanhalla linnulla sääressä on punakeltainen rengas ja nuorella linnulla kellertävä säärijuova. Vanhan liejukanan nokka on kirkkaanpunainen, nuoren vihertävän ruskea. Silmän värikalvo on aikuisella linnulla punainen ja nuorella ruskea.
-
Yleiskuvaus
Kyyhkynkokoinen, melko pitkäpyrstöinen, kosteikoilla viihtyvä lähinnä nokikanaa muistuttava rantakana. Nokka punakeltainen. Reunimmaiset pyrstön alapeitinhöyhenet valkoiset ja keskimmäiset mustat.
-
Koko
Pituus 27–31 cm, siipien kärkiväli 50–55 cm, paino 190–490 g. Koiras kookkaampi.
-
Pesä
Vesikasvien ja pajun oksien varaan punottu korkeahko korimainen pesä, jossa matala syvennys. Kuivalla maalla tai kelluvaksi rakennettu. Rakennettu saatavilla olevasta kasvimateriaalista, usein pesälle johtaa sillantapainen rakennelma.
-
Pesiminen
Munii huhtikuun loppupuolella 3–11 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 19–22 vrk. Poikaset lentokykyisiä 56 vrk:ssa. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti, koiras ottaa hoitoonsa ensiksi kuoriutuneet. Poikaset lähtevät pesästä heti kuoriuduttuaan. Jo viikon ikäisinä ne ovat riippumattomia emoistaan. Emot puolustavat pesää ja myöhemmin poikasia raivokkaasti ja hyökkäävät empimättä itseään isompienkin tunkeilijoiden kimppuun.
-
Esiintyminen
Tavataan harvalukuisena pesijänä Etelä-Suomen parhailla lintujärvillä ja lammilla. Aukkoisesti lajia esiintyy aina Lappia myöten. Suomen kannaksi arvioitu 50–200 paria. Keski-Euroopassa yleinen puistolintu.
-
Muutto
Yömuuttaja. Syysmuutto syys–marraskuussa, kevätmuutto maalis–huhtikuussa. Talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa, satunnaisesti Suomessakin.
-
Ravinto
Erilaiset vesi- ja rantakasvit, selkärangattomat eläimet.
-
Ääni
Soidinääni pulputtava ”bk-bk-bk, bk-bk-bk”, jota seuraa usein kimeä kiljunta. Tavallisin ääni kurlaava korahdus ”krrr”.
-
Uhanalaisuus
Vaarantunut, rauhoitettu.
- Lähde: LuontoPortti
Avainsanat: #kevät
Viikon luontokuva -Vihervarpunen
Kuva: Heikki Junnila Suomessa vihervarpunen on pääasiassa muuttolintu ja se talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Joinakin talvina osa talvehtii Suomessakin,
Viikon luontokuva -Korppi
Kuva: Heikki Junnila Korppi eli kaarne (Corvus corax) on suurikokoinen musta varisten heimoon kuuluva lintu. Täysikasvuisina korpit ovat 55–70 senttimetrin
Viikon luontokuva -Harmaapäätikka
Kuva: Heikki Junnila Harmaapäätikka (Picus canus), jota aiemmin kutsuttiin harmaatikaksi, Euraasiassa laajalla alueella esiintyvä harmaapäinen tikkalaji. Harmaapäätikan selkäpuoli on harmahtavanvihreä,
Viikon luontokuva -Pikkutikka
Kuva: Heikki Junnila Pikkutikka (Dryobates minor) on tikkojen heimoon kuuluva pieni lintu, joka esiintyy luonnonvaraisena myös Suomessa. Pikkutikan pituus on
Viikon luontokuva -Turkinkyyhky
Kuva: Heikki Junnila Turkinkyyhky (Streptopelia decaocto) on pienikokoinen kyyhkylaji, joka on viime vuosikymmeninä levinnyt eteläiseen Suomeenkin. Turkinkyyhkyn alkuperäinen levinneisyysalue
Viikon luontokuva -Mustarastas
Kuva: Heikki Junnila Mustarastas (Turdus merula) on rastaiden sukuun kuuluva lintulaji ja Uudenmaan maakuntalintu. Mustarastas on 23,5–29 cm pitkä. Koiraan höyhenpuku
