Kuva: Heikki Junnila
Korppi eli kaarne (Corvus corax) on suurikokoinen musta varisten heimoon kuuluva lintu. Täysikasvuisina korpit ovat 55–70 senttimetrin kokoisia, levitettyinä siivet voivat olla kaksi kertaa tätä pidemmät. Korpit ovat poikkeuksellisen älykkäitä eläimiä ja niiden mentaaliset kyvyt ovat osin tasolla, jonka pystyvät ylittämään vain apinat.
Korpit ovat linnuiksi poikkeuksellisen älykkäitä, ja nykytiedon mukaan ainoastaan ihminen, eräät isot apinat ja korppi pystyvät suunnittelemaan tulevaisuutta. Lisäksi korppi osaa hillitä itsensä jopa seuraavaan päivään, jos odottamisesta on luvassa jotakin hyvää. Ihmiseltä tämä onnistuu vasta nelivuotiaana. Niiden itsehillintä on siis hyvin korkealla tasolla eläinkunnassa. Ihmisen lisäksi korppi on ainut laji, jonka on todettu ymmärtävän, että muilla yksilöillä on oma tietoisuus, tunteet ja aikeet.
Korpit oppivat jäljittelemään lähes mitä tahansa ääniä. Ne osaavat käyttää erilaisia esineitä työkaluina. Korpeilla teetetyissä kokeissa on osoitettu, että ihmisen kanssa käydyssä vaihtokaupassa korpit osoittautuivat selvästi apinoita taitavammiksi. Kokeessa korpit opetettiin antamaan ihmiselle esine, ja ne saivat vastineeksi herkkupalan. Korpit oppivat nopeasti, että korkki oli se valuutta, jolla sai ostettua himoitun herkkupalan.
Korppi on Suomen suurin varisten heimoon kuuluva laji ja samalla kookkain Suomessa elävä varpuslintu, noin hiirihaukan kokoinen. Sen pituus pyrstöstä nokankärkeen voi olla jopa yli 70 cm. Korppi painaa 700 grammasta 1 600 grammaan, keskimäärin 1 200 grammaa. Sukupuolet ovat suunnilleen samankokoiset ja -näköiset, tosin koiras on keskimäärin hieman naarasta suurempi. Korpin höyhenpeite on täysin musta. Lennossa korpin erottaa muista variksista pitkästä kiilamaisesta pyrstöstä.
Korpit viihtyvät parhaiten metsäalueilla tai rannikoilla ja vuoristoissa. Korppi on erämaalintu, ja Suomessa niitä on eniten Lapissa. Vainon loputtua ja pesimäkannan kasvaessa korpit ovat muuttaneet yhä lähemmäksi asutusta, ja pesiä on jo esikaupunkialueiden laajoissa puistomaisissa metsissä. Muun muassa Virossa ja Venäjällä korpit pesivät usein kaupungeissa ja kylissä. Korppeja asustaa myös preerioilla jos hyviä pesintäpaikkoja on lähettyvillä.
Korpit muodostavat elinikäisen parisuhteen. Helmi–huhtikuussa korpit lentävät soidinlentoa korkealla ilmassa, ja suorittavat mitä upeimpia kevätjuhlaliikkeitä, vaihtelevien äänien soidessa. Puolisot rakentavat pesän yhdessä puuhun tai kallionjyrkänteelle mistä tahansa saataville osuneesta materiaalista. Puupesä sijaitsee usein männyn latvassa, mielellään tuulenpesässä. Puupesien runko on aina rakennettu kuivista oksista ja se on vankkaa tekoa. Pesän sisusta on vuorattu mm. ohuilla juurilla, karvoilla ja höyhenillä. Pesä voi olla käytössä useita vuosia peräkkäin. Naaras munii kolmesta seitsemään, tavallisesti viisi, kalpean sinivihreää munaa, joissa on ruskeita täpliä. Muninta alkaa Etelä-Suomessa jo maaliskuussa, leudon talven jälkeen jo kuun alussa. Molemmat emot hautovat munia, naaras kuitenkin enimmän ajan, noin kolme viikkoa, ja ruokkivat kuoriutuneita poikasia. Poikaset kiipeilevät pesäpuun oksilla noin neliviikkoisista lähtien, lentokykyisiä ne ovat 5–6 viikon ikäisinä. Poikue pysyttelee pesän lähistöllä viikon pari, minkä jälkeen ne alkavat vähitellen laajentaa elinpiiriään.
Korppi on kaikkiruokainen ja syö jyrsijöitä, hyönteisiä, viljaa ja lintujen munia. Se syö myös liskoja, sammakoita ja muiden lintujen poikasia. Erityisesti talvisin korpit syövät haaskoja, kuolleita kaloja sekä roskia.
Suomessa korppi on rauhoitettu poronhoitoalueella 10.4.–31.7. ja muualla maassa ympäri vuoden.Poronhoitoalueen ulkopuolella sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on määritelty 151 euroa.
Vanhin suomalainen rengastettu korppi on ollut 22 vuotta, 3 kuukautta ja 24 päivää vanha. Euroopan vanhin korppi on ollut 23 vuoden ja 3 kuukauden ikäinen norjalainen lintu.
______________________________________________________________________________
Viikon luontokuva -Harmaapäätikka
Kuva: Heikki Junnila Harmaapäätikka (Picus canus), jota aiemmin kutsuttiin harmaatikaksi, Euraasiassa laajalla alueella esiintyvä harmaapäinen tikkalaji. Harmaapäätikan selkäpuoli on harmahtavanvihreä,
Viikon luontokuva -Pikkutikka
Kuva: Heikki Junnila Pikkutikka (Dryobates minor) on tikkojen heimoon kuuluva pieni lintu, joka esiintyy luonnonvaraisena myös Suomessa. Pikkutikan pituus on
Viikon luontokuva -Turkinkyyhky
Kuva: Heikki Junnila Turkinkyyhky (Streptopelia decaocto) on pienikokoinen kyyhkylaji, joka on viime vuosikymmeninä levinnyt eteläiseen Suomeenkin. Turkinkyyhkyn alkuperäinen levinneisyysalue
Viikon luontokuva -Mustarastas
Kuva: Heikki Junnila Mustarastas (Turdus merula) on rastaiden sukuun kuuluva lintulaji ja Uudenmaan maakuntalintu. Mustarastas on 23,5–29 cm pitkä. Koiraan höyhenpuku
Viikon luontokuva -Varpunen
Kuva: Heikki Junnila Varpunen (Passer domesticus) Varpunen on 14–17 cm pitkä ja painaa 30–33 g. Koiras on hieman kookkaamp. Varpusella on
Viikon luontokuva -Metsäjänis
Kuva: Heikki Junnila Metsäjäniksen ruumiin pituus on 50–60 senttiä, jonka lisäksi sillä on 4–8-senttinen häntä. Eläin painaa 3–5 kiloa. Naaras
