Kuva: Heikki Junnila
Hiiripöllö (Surnia ulula) on pöllöihin (Strigidae) kuuluva lintulaji. Hiiripöllö on päiväpöllö, eli se saalistaa päiväpetolinujen tapaan päivisin ja muistuttaa ulkonäöltään ja elintavoiltaankin paljon haukkaa.
Hiiripöllön pituus on 36–39 cm, ja koirailla paino on 270 g, naarailla 320 g. Se on pitkäpyrstöinen, teräväsiipinen päiväaktiivinen pöllö. Sillä on harmaanmustaa kuviointia takaraivossa ja selässä. Vatsa on valkea, hienosti tummalla vipevöity. Hiiripöllö istuu usein näkyvällä paikalla puun latvassa, ilmakaapelilla tai tolpan päässä. Lennossa sen voi sekoittaa varpushaukkaan, mutta erona on selvästi suurempi pää.
Hiiripöllö on hakkuuaukeiden, suonlaiteiden ja syrjäseutujen pesimälintu. Pesä on usein matalassa puunkolossa, josta lintu voi kurkistaa ulos. Se voi olla myös pökkelön nokassa tai pöntössä. Laji pesii Pohjois-Suomessa. Suurimmat pesivän kannan tiheydet on tavattu Tunturi-Lapissa, Kittilässä. Siellä pesiä on huippuvuosina 2011 ja 2015 löydetty yleisesti 700 metrin välein. Syksyisin hiiripöllö vaeltaa lähinnä itä-länsisuunnassa. Kolme suomalaista rengastettua pöllöä on tavattu Siperiasta lähes 3 000 kilometrin päästä. Etelä-Suomessa syksyisin ja talvisin havaitut hiiripöllöt ovat myös itä-länsisuuntaisen liikehdinnän tulosta. Suomen eteläisin pesimähavainto on vuodelta 2015 Jurmon saarelta. Parimäärä vaihtelee 500–6 000 parin välillä. Hiiripöllö on Suomessa rauhoitettu ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 1 009 euroa.
Muninta voi alkaa jo maaliskuun puolivälissä, mutta pääosa kannasta munii huhtikuussa, ja monet parit aloittavat vasta toukokuussa. Valkoisia, soikeita munia on tavallisesti 4–8, jyrsijöiden huippuvuosina jopa 10–12. Naaras hautoo kuukauden. Poikaset lähtevät pesästä maastoon 3-viikkoisina ja oppivat lentämään 5-viikkoisina. Poikasaikaan emot saattavat puolustaa pesäänsä hyvinkin aggressiivisesti.
Hiiripöllön ravintoa ovat pienet linnut ja nisäkkäät, ja pääravintoa ovat erityisesti metsä- ja peltomyyrät. Vanhin suomalainen rengastettu hiiripöllö on ollut 6 vuotta ja 29 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut 16 vuoden 2 kuukauden ikäinen norjalainen lintu.
Viikon luontokuva -Räkättirastas
Kuva: Heikki Junnila Räkättirastas (Turdus pilaris) on rastaiden (Turdidae) heimoon kuuluva keskikokoinen lintulaji, joka asuu valoisissa lehti- ja sekametsissä, puistoissa
Viikon luontokuva -Jouhisorsa
Kuva: Heikki Junnila Jouhisorsanaaras on n. 55 cm pitkä. Pitkästä pyrstöstä johtuen koiraan pituus on 70–75 cm. Muodoltaan jouhisorsa on
Viikon luontokuva -Nokikana
Kuva: Heikki Junnila Nokikana (Fulica atra) on rantakanojen heimoon kuuluva lintulaji. Se on Suomessa tavattavista rantakanoista yleisin. Nokikana on muuten
Viikon luontokuva -Pilkkasiipi
Kuva: Heikki Junnila Pilkkasiipi (Melanitta fusca) on suuri mustanpuhuva sorsalintu. Pilkkasiiven vartalonmuoto muistuttaa haahkaa. Koiraan höyhenpeite on samettisen musta lukuun
Viikon luontokuva -Silkkiuikku
Kuva: Heikki Junnila Silkkiuikku (Podiceps cristatus) on uikkujen heimoon kuuluva töyhtöpäinen vesilintu. Silkkiuikulla on pitkä kaula ja pitkä, ohut nokka.
Viikon luontokuva – Tavi
Kuva: Heikki Junnila Tavia tavataan pesivänä Euroopan keski- ja pohjoisosissa, Aasian pohjoisosissa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Talvehtivana sitä esiintyy Etelä-Euroopassa, Afrikassa,
