Kuva: Heikki Junnila
Suomessa lapasorsaa tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Levinneisyys keskittyy maan etelä- ja keskiosiin. Suomen lapasorsakannaksi arvioitiin 1990-luvun lopulla noin 11 000 paria. Tämän jälkeen kanta ei ole selvästi muuttunut.
Lapasorsa on yleensä noin 44–52 cm pitkä ja painaa 490–740 grammaa. Sen siipien kärkiväli on 73–82 cm. Lapasorsa on keskikokoinen ja lyhytkaulainen sorsa. Sillä on hyvin suuri ja voimakas nokka, minkä takia lintu näyttää etupainoiselta sen uidessa ja lentäessä. Juhlapukuisella koiraalla on vihreä pää, valkoinen rinta, punaruskeat kupeet ja vatsa, vaaleansiniset siiven yläpeitinhyöhenet sekä vihreä siipipeili, jonka etureuna on valkoinen. Naaras on väriltään ruskeankirjava. Se muistuttaa höyhenpuvultaan sinisorsaa, mutta sillä on tummanruskea vatsa ja sinertävänharmaat siiven yläpeitinhöyhenet. Lisäksi lapasorsalla on himmeän vihreänharmaa siipipeili, jossa ei ole valkeaa takareunaa. Sulkasatoinen koiras muistuttaa naarasta, mutta erityisesti sen kupeet ja vatsa ovat ruosteensävyiset. Lisäksi koiraan pää on tummempi ja sen siiven yläpeitinhöyhenet säilyvät sinisenä. Nuoret linnut muistuttavat vanhaa naarasta, mutta niiden päälaki ja kaulan takaosa ovat tummemmat sekä vatsa hieman vaaleampi.
Lapasorsa rakentaa pesänsä tiheän ruohokasvillisuuden suojaan luhtaniityllä tai muualla maassa, yleensä lähellä vettä. Naaras munii toukokuussa 9–11 vaaleanruskeaa munaa, joita se hautoo 22–28 vuorokautta. Poikasten lentokyvyn oppiminen kestää noin 40–45 päivää. Useiden muiden sorsalajien tapaan myös lapasorsan poikaset ovat pesäpakoisia, eli ne etsivät ravintonsa jo varhaisessa vaiheessa itse, mutta pysyttelevät silti tiiviinä poikueena naaraan seurassa.
Lapasorsa viihtyy matalissa ja rehevissä järvissä, joissa on tiheää ja suojaavaa kasvillisuutta. Se voi pesiä myös soilla, joissa on riittävästi avovettä. Harvalukuisena lapasorsa pesii myös saariston heinäisillä saarilla, erityisesti lokkiyhdyskunnissa.
Lapasorsan pääasiallista ravintoa ovat erilaiset nilviäiset, äyriäiset, hyönteiset ja muut pieneläimet sekä vesikasvien siemenet. Suomessa rehevillä vesillä tehdyn tutkimuksen mukaan lapasorsat söivät 97-prosenttisesti eläinravintoa: kotiloita, surviaissääskien toukkia, vesisiiroja ja vesiperhosia. Kasvisravintona ne suosivat pikkulimaskaa.
Lapasorsaa tavataan pesivänä Euroopassa, Keski- ja Pohjois-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Talvehtivana sitä esiintyy Afrikassa, Etelä- ja Itä-Aasiassa, Väli-Amerikassa sekä Etelä-Amerikan luoteisosissa. Sen populaatioksi arvioidaan 5,5–6,0 miljoonaa yksilöä. Lapasorsa on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Suomessa lapasorsaa tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Levinneisyys keskittyy maan etelä- ja keskiosiin. Suomen lapasorsakannaksi arvioitiin 1990-luvun lopulla noin 11 000 paria. Tämän jälkeen kanta ei ole selvästi muuttunut.
Vanhin suomalainen rengastettu lapasorsa on ollut 9 vuotta 9 kuukautta 23 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut venäläinen 20 vuotta 4 kuukautta vanha sorsa.
Lähde: Wikipedia
Viikon luontokuva -Kiuru
Kuva: Heikki Junnila Kiuru (Alauda arvensis) eli leivonen tai leivo on pienikokoinen vaaleanruskea varpuslintu. Tunnusomaisena piirteenä kiurulla on päälaella sijaitseva
Viikon luontokuva -Metso
Kuva: Heikki Junnila Metso (Tetrao urogallus) on metsäkanalintu. Suomen kanalinnuista se on suurin. Koirasmetso on väritykseltään mustan-, ruskean- ja harmaankirjava.
Viikon luontokuva -Tilhi
Kuva: Heikki Junnila Tilhi on tanakka, kottaraisen kokoinen lintu. Sen pituus on 18–20 senttimetriä ja siipiväli 32–36 senttimetriä. Paino on
Viikon luontokuva -Pyy
Kuva: Heikki Junnila Pyy on pieni kyyhkyn kokoinen metsäkanalintu. Se on noin 34–39 cm pitkä ja painaa noin 250–450 grammaa.
Viikon luontokuva -Viherpeippo
Kuva: Heikki Junnila Viherpeippo pesii metsiköissä ja puistoissa ja se on hyvin sopeutunut kulttuurimaisemaan ja hyötyy selvästi talviruokinnasta. Pesiviä pareja
Viikon luontokuva -Harakka
Kuva: Heikki Junnila Harakan suomenkielinen nimi on balttilaisperäinen, ja nimi on suomessa vanha ja vakiintunut. Keuruulla harakasta käytettiin myös nimeä
