Viikon turkulainen Carl Erik Mannerheim

Turun oma Mannerheim

Lemun ja Louhisaaren kartanoiden isäntä Carl Erik Mannerheimista voi ilman suurta liioittelua käyttää nimitystä Suomen ensimmäinen pääministeri. Komeaa sotilasuraa 1700-luvun lopulla tehnyt rykmentinkomentaja tuli allekirjoittaneeksi kuningas Kustaa III: tta vastustaneen Anjalan liitto -kirjeen ja oli siitä hyvästä menettää päänsä. Hän selvisi kuitenkin vain sotilasarvon menettämisellä ja päätyi vaikutusvaltaiseksi aatelismiehesi Turun seudulle. Mannerheim nimitettiin 1805 Turkuun perustetun Suomen Talousseuran puheenjohtajaksi.

Kun sota 1818 – 1809 vyöryi Suomen yli ja tulimme sen päätyttyä osaksi tsaarin Venäjää, poimittiin vanha kapinallinen Mannerheim  johtamaan lähetyskuntaa, joka neuvotteli tsaari Aleksanterin kanssa Suomen tulevasta asemasta. Seurauksena ei ollutkaan ollenkaan huono diili, Suomi sai pitää vanhat lakinsa ja hoitaa omia asioitaan melko laajan itsehallinnon myötä. Mannerheimin ura eteni Turun ja Porin läänin maaherraksi ja senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi, joka oli aika lailla nykyistä pääministerin virkaa vastaava tehtävä.

Sille Mannerheim ei voinut mitään, että Turun asema pääkaupunkina lakkautettiin 1812.   Käytännössä asema  pääkaupunkina tosin haihtui  vasta syksyllä 1819, kun hallintokoneisto siirrettiin Helsinkiin. Näin siirtyi itään Carl Erik Mannerheiminkin työpaikka. Turussa mies kuitenkin kuoli, tuonelan kutsu tuli eräällä työmatkalla palon jäljiltä jälleenrakennetussa kaupungissa vuonna 1837.

Sukunsa jäsenistä Carl Erik Mannerheim ei ole tunnetuin. Hän oli marsalkka Carl Gustaf.

Kuvateksti: Carl Erik Mannerheimin muotokuva Louhisaaren kartanon seinällä esittää jo kypsässä iässä olevaa valtiomiestä.