Kuva: Heikki Junnila
Mustarastas (Turdus merula) on rastaiden sukuun kuuluva lintulaji ja Uudenmaan maakuntalintu.
Mustarastas on 23,5–29 cm pitkä. Koiraan höyhenpuku on kokonaan musta, ja sillä on keltainen nokka ja silmärengas. Naaras on väriltään tummanruskea. Kurkku on vaaleampi, ja rinnassa on epäselvää täplitystä. Nuoret yksilöt muistuttavat vanhaa naarasta, mutta niillä on täplitystä myös yläpuolella.
Mustarastas on äänekäs lintu, ja sillä on laaja äänivalikoima. Laulu on kaunista melodista lurittelua, jossa on huilumaisia ääniä. Laulussa on rauhallinen tahti ja liukuvat sävelkorkeuden vaihtelut. Säkeet ovat melko lyhyitä ja toistuvat 3–5 sekunnin välein. Joidenkin yksilöiden säe voi olla haikeampi ja kuulostaa kulorastaan laululta.
Mustarastas voi oppia matkimaan muun muassa ambulanssin sireenin ääntä, auton murtohälyttimen ulinaa, kännykän soittoääniä, moottorisahaa ja vislausta. Lintuasiantuntija Steven Dudleyn mukaan mustarastas harrastaa matkimista vain harvoin, toisin kuin kottaraiset ja muut rastaat. Mustarastaan laulutaito ei ole peritty ominaisuus, vaan nuori mustarastas opettelee laulunsa pääasiassa lajitovereiltaan.
Mustarastas pesi 1900-luvun alkupuolella vain Etelä-Suomessa mutta levisi sen jälkeen nopeasti pohjoiseen ja asettui vähitellen suurimpaan osaan maata. Suomen kanta kasvoi voimakkaasti 1900-luvulla. 1950-luvulla arvio oli noin 17 000 paria, 1970-luvulla jo noin 300 000 paria. Talvien ankaruus aiheuttaa suuria vaihteluita; 1980-luvun lopun kylmät talvet pudottivat määrän noin 130 000 pariin, mutta 1990-luvulla kanta nousi taas noin 250 000 pariin. 2000-luvulla kasvu jatkui, ja vuosina 2019–2024 keskikannaksi on arvioitiin jo 850 000 paria. Runsastumisen taustalla ovat todennäköisesti talvien leudontuminen ja talviruokinnan yleistyminen.
Mustarastas viihtyy rehevissä metsäympäristöissä sekä ihmisen läheisyydessä, esimerkiksi pihoissa ja puistoissa, ja on nykyisin tavallinen myös kaupungeissa. Kannan kasvettua mustarastas on siirtynyt rehevimmistä metsistä myös mäntyvaltaisiin metsiin.
Mustarastas tekee korsista, sammalista ja lehdistä rakennetun pesänsä maahan, juurakkoon, puun tai pensaan tyveen, halkopinoon tai risukasaan. Naaras munii 3–6 sinivihreää, ruskeapilkkuista munaa, joita se hautoo 11–14 päivää. Poikaset pysyvät pesässä noin 14 päivää emojen ruokkiessa niitä. Pesäpoikasajan jälkeen emot ruokkivat niitä vielä 2–3 viikkoa. Mustarastas käyttää ravinnokseen matoja, kotiloita, hyönteisiä, ruuantähteitä, siemeniä, marjoja ja hedelmiä.
Suomessa mustarastas on rauhoitettu.
Lähde: Wikipedia
Viikon luontokuva -Sepelkyyhky
Kuva: Heikki JUNNILA Sepelkyyhky (Columba palumbus) on Suomen suurin kyyhkylaji. Vanhastaan lintua on kutsuttu myös toukomettiseksi. Suomessa levinneisyysalue ulottuu eteläisimmästä
Viikon luontokuva -Minkki
Kuva: Heikki Junnila Villiminkit ovat pääasiassa yö- ja hämäräeläimiä. Tarhasta karanneet minkit taas liikkuvat yleensä päivisin. Vuorokausirytmiin vaikuttaa kuitenkin suuresti
Viikon luontokuva -Kyhmyjoutsen
Kuva: Heikki Junnila Kyhmyjoutsen (Cygnus olor) on suuri valkoinen sorsalintu. Kyhmyjoutsenen nokka on punertava ja siinä on musta kyhmy, josta
Viikon luontokuva. -Merilokki
Kuva: Heikki Junnila Merilokki (Larus marinus) on suurin lokkilaji maailmassa, ja se pesii myös Suomessa. Aikuisen merilokin pää ja vartalo
Viikon luontokuva -Ampuhaukka
Kuva: Heikki Junnila Ampuhaukka (Falco columbarius) on jalohaukkoihin kuuluva pieni petolintu. Laji elää karuilla ja paljailla tunturialueilla pohjoisessa. Etelä- ja
Viikon luontokuva – Pikkukäpylintu
Kuva: Heikki Junnila Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) on kuusensiemeniin erikoistunut varpuslintu. Pikkukäpylinnun pituus nokan kärjestä pyrstön kärkeen on 16–19 cm, koiras on
