Kuva: Heikki Junnila
Lapintiira (Sterna paradisaea) on tiiralintu, joka pesii arktisella ja kylmällä vyöhykkeellä Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa, talvehtien kuitenkin kaukana Etelämannerta ympäröivillä merialueilla. Lapintiiran vuosittaiset muuttomatkat ovat eläinkunnan pisimmät.
Lapintiira tunnetaan ehdottomasti maailmanlahjakkaimpana muuttolintuna:
-
Vuotuisen edestakaisen muuttomatkan pituus vaihtelee tyypillisesti 70 000–96 000 kilometrin välillä.
-
Grönlannissa pesineiden lapintiirien keskimääräiseksi vuosittaiseksi matkaksi on mitattu noin 70 900 km
-
Eräältä yksilöltä – Newcastle Universityn seurannassa – mitattiin uskomaton 96 000 km yhden vuoden aikana
-
-
Reitti kulkee “navalta navalle”: pohjoisen pallonpuoliskon pesimäalueilta (mm. Pohjois-Eurooppa, Grönlanti) kohti Etelämantereen rannikkomaita sekä välillä Etelä-Afrikkaa (ei pelkästään suoraan Etelämantereelle)
-
Muuttoreitti ei ole suora, vaan seuraa tuulia ja pysähtelypaikkoja (esim. Pohjois-Atlantilla Azoreilla), muodostaen “siksak”-kuvioita
-
Elinikäinen muuttomatka: yksilöllä, joka elää esimerkiksi 30-vuotiaaksi, elinikäinen lentomatka voi kohota 2,9 miljoonaan kilometriin (1,8 miljoonaa mailia)
Yhteenvetona: Lapintiira lentää joka vuosi keskimäärin 70‑96 000 km, ja elämänsä aikana sen lentokilometrit nousevat miljooniin.
Lapintiiran vartalo on vaalean harmaa, siivet hieman tummemman harmaat ja päässä on silmien yläpuolella musta lakki eli kalotti. Jalat ja nokka ovat tummanpunaiset, nokan kärjessä ei yleensä ole mustaa kuten kalatiiralla. Istuvan linnun pyrstö ulottuu selvästi pidemmälle kuin siivenkärjet, mikä on varmin tunnusmerkki lajin erottamiseksi kalatiirasta. Nokka on hieman lyhyempi ja pää pyöreämpi kuin kalatiiran (kalatiiran olemus on hiukan luihu), myös jalat ovat lyhyemmät. Lennossa käsisiiven kärjessä on vain kapea tumma reunus. Siipisulat ovat läpikuultavat. Pesällään lapintiira on kiukkuisempi kuin kalatiira, ja saattaa tulla nokkaisemaan kulkijan päälakeen reiän. Poikaset ovat hyvin samanlaisia kuin kalatiiran, joskin lapintiiran poikaset ovat yleensä harmaita ja vatsapuolelta valkeita, kun taas kalatiiran poikanen on usein päältä ruskehtava ja sen maha on harmaa. Nuori lapintiira on lennossa erotettavissa kalatiirasta kyynärsiiven takareunan kuvioinnista: lapintiiran kyynärsulat ovat valkoiset. Lapintiiran pituus on 34–40 cm ja paino noin 100 grammaa. Siipien kärkiväli on 66–77 cm ja pyrstöjouhien pituus lähes 20 cm. Äänet ovat samantyyppisiä kuin kalatiiran, mutta vielä korkeampia ja heleämpiä. Varoitusääni on yksitavuinen, kireä ”rräää” tai ”rräyh”, mikä on hyvä tuntomerkki erona kalatiiraan.
Lapintiirat pesivät yleensä yhdyskunnissa, mutta usein myös yksittäispareina. Suurimmat yhdyskunnat sijaitsevat ulkomeren puuttomilla kallio- ja soraluodoilla, ja niissä voi olla jopa sata paria. Usein kala- ja lapintiirat pesivät sekayhdyskuntina. Myös lapintiira hakeutuu mielellään pesimään naurulokkiyhdyskuntiin. Lapintiirat ovat pitkäikäisiä lintuja ja saattavat hyvin elää kaksikymmenvuotiaaksi.
Lapintiiran pesä on pelkkä kuoppa maassa tai kalliolla, yleensä ilman mitään pesäaineksia. Muninta alkaa muutamia päiviä myöhemmin kuin kalatiiran, toukokuun puolivälistä alkaen. Yhdyskunnissa on aina hyvinkin eri aikaan aloitettuja pesintöjä, kuten myös kalatiiralla. Munia on 2, joskus 1, mutta harvoin 3. Haudonta alkaa ensimmäisestä munasta ja kestää noin 3 viikkoa. Molemmat puolisot hautovat. Poikaset ovat lentokykyisiä 3–4 viikon ikäisinä. Jotkin emot puolustavat poikasiaan raivokkaasti, ja saattavat nokkaista kulkijan päälakeen vertavuotavan reiän. Lapintiirat poistuvat Suomesta ennen kalatiiraa jo heinäkuussa ja elokuun alkupuolella.
Lapintiira ja kalatiiraemo pesivät vuonna 2022 Lempäälässä ja saivat poikasia. Kahdesta risteymäpoikasesta toinen katosi saaliiksi. Paikalliset lintuharrastajat rakensivat verkon pesän suojaksi, jotta toinen selviytyisi hengissä. Risteymä on harvinainen. Poikanen on rengastettu, ja sen vaiheita seurataan. Samassa paikassa sekapesintä onnistui jo kerran aiemminkin, mutta poikaset päätyivät petolintujen saaliiksi. Pohjois-Amerikassa todennettu sekapari on saanut poikasia useita kertoja, ja yksi poikasista palasi syntymäjärvelleen ja sai poikasia kalatiiran kanssa.
Merialueella lapintiira syö pääasiassa pieniä kaloja, äyriäisiä ja hyönteisiä. Sisämaassa ravinto on etupäässä hyönteisiä.
Vanhin suomalainen rengastettu lapintiira on ollut 28 vuotta, 10 kuukautta ja 23 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen 30 vuotta ja 11 kuukautta vanha lintu.
Viikon luontokuva -Kuovi
Kuva: Heikki Junnila Kuovi eli vanhalta nimeltään isokuovi (Numenius arquata) on Euroopan suurin kahlaajalaji. Tämä varhain palaava muuttolintu esiintyy myös
Viikon luontokuva -Metsäviklo
Kuva: Heikki Junnila Metsäviklo on muuttolintu joka pesii Euroopan ja Aasian subarktisessa ilmastossa ja talvehtii Etelä-Euroopassa, Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Lintulaji
Viikon luontokuva -Mustaviklo
Kuva: Heikki Junnila Mustaviklo (Tringa erythropus) on pilkullinen kahlaaja. Linnun pituus on 30 cm, paino 100–230 g ja siipien kärkiväli
Viikon luontokuva -Isoapollo
Kuva: Heikki Junnila Isoapollo on huomattavan kookas, valkoinen perhonen. Etusiiven kärkiosassa on laajahko, läpikuultava alue. Keskempänä siivellä on kookkaita mustia
Viikon luontokuva -Ruokokerttunen
Kuva: Heikki Junnila Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) on kerttusiin kuuluva varpuslintu. Aikuisella yksilöllä on raidallinen ruskea, hieman kirjava selkä ja vaalea
Viikon luontokuva -Naurulokki
Kuva: Heikki Junnila Suomessa ensimmäinen naurulokkiyhdyskunta havaittiin muutamia vuosia ennen vuotta 1811 Paraisten Kuitialla. Muutaman kymmenen yksilön suuruinen yhdyskunta viihtyi
