Kuva: Heikki Junnila
Naakka (Corvus monedula) on pienehkö tumma varislintu. Kooltaan naakka on 34–37 senttimetriä pitkä ja väritykseltään tummanharmaa, poikkeuksena silmien hyvin erottuvat valkoiset iirikset. Naakka viihtyy asutuksen lähellä kulttuuriympäristössä, mutta myös sellaisissa lehti- ja sekametsissä, joissa on pesimiseen sopivia koloja. Laji on kaikkiruokainen ja hyödyntää muun muassa kasveja, hyönteisiä ja ruoanjätteitä. Naakan esiintymisalue kattaa suuren osan läntisestä Euraasiasta ja pienen alueen Pohjois-Afrikasta. Naakka on luonteeltaan hyvin sosiaalinen.
Sukupuolet ja ikäluokat ovat samannäköisiä, mutta nuoren naakan voi erottaa aikuisesta vähemmän kuluneiden siipi- ja pyrstösulkien perusteella. Aikuisten lintujen sulkasato ajoittuu pesinnän jälkeen heinä-elokuulle, jolloin ne vaihtavat koko höyhenpukunsa uuteen. Saman kesän poikaset vaihtavat pääosan poikaspuvustaan aikuispukuun loppukesän ja alkusyksyn aikana. Nuoren linnun iiris on ensin sinertävä ja muuttuu myöhemmin ruskeaksi, kunnes se seuraavana keväänä on vaaleanruskea tai harmaanvalkoinen, joskus ruskeatäplikäs, harvoin samanvärinen kuin aikuisen iiris.
Naakka on pariuskollinen, ja pari on tiivisti yhdessä koko elämänsä ajan. Naakkapari kihlautuu jo noin kahdeksan kuukauden ikäisenä mutta on sukukypsä tavallisesti vasta kaksivuotiaana. Parin kihlautuminen valikoituu siten, että naaras on aina koirasta alempiarvoinen. Se pesii useimmiten yhdyskunnissa ja tekee pesän rakennuksien ja puiden onkaloihin, piippuihin, ilmanvaihtoventtiileihin, palokärjen koloihin ja uuttuihin sekä suurireikäisiin pönttöihin. Luonnonpesät ovat vanhojen puistojen ja lehtimetsien puiden koloissa, mutta myös luolissa ja kallionhalkeamissa. Ennen ihmisen rakennelmia naakka asuikin kalliojyrkänteillä, palokärjen koloissa ja maakoloissa. Itse pesä on rakennettu heinänkorsista ja oksista ja se on vuorattu höyhenillä, karvoilla, villalangan pätkillä, paperin- ja muovinpalasilla sekä mudalla. Sekä koiras että naaras osallistuvat rakentamiseen niin, että koiras tekee pääosan rungosta ja naaras vuorauksesta.
Naakkojen on todettu osaavan käyttää ja tehdä työkaluja simpanssien ja uudenkaledonianvaristen tavoin. Cambridgen ja Queen Maryn yliopistojen tutkijat ovat tutkineet naakan päättelykykyä laboratorio-olosuhteissa. Naakat oppivat pudottamaan kiven alustalle, josta niille putosi ravintoa. Jos naakoilla ei ollut saatavilla kiveä, ne käyttivät tikkua, jota ne jopa työstivät tarkoitukseen sopivaksi. Toisessa kokeessa naakat noukkivat ruokaa putkesta koukkutikulla ja jopa taivuttivat suoran tikun koukuksi saadakseen ruokaa. Linnut eivät olleet nähneet aikaisemmin mallia työkalujen käytöstä, ja ne olivat syntyneet ja kasvaneet tarkoin säädellyssä laboratorioympäristössä. Luonnossa naakkojen ei ole havaittu käyttävän työkaluja.
Naakka on kaikkiruokainen lintu: kesäisin sen ruokavalioon kuuluvat muun muassa hyönteiset, etanat ja lierot, syksyisin vilja, marjat ja hedelmät. Se käy myös kaato- ja ruokintapaikoilla. Monin paikoin sille kelpaavat myös muiden lintujen munat ja poikaset, vaikka se ei ole läheskään niin paha pesärosvo kuin varis tai Närhi.
Euroopan vanhin rengastettu naakka oli 19 vuotta ja 11 kuukautta vanha, ja se löydettiin Tanskasta kuolleena.
Viikon luontokuva -Kiuru
Kuva: Heikki Junnila Kiuru (Alauda arvensis) eli leivonen tai leivo on pienikokoinen vaaleanruskea varpuslintu. Tunnusomaisena piirteenä kiurulla on päälaella sijaitseva
Viikon luontokuva -Metso
Kuva: Heikki Junnila Metso (Tetrao urogallus) on metsäkanalintu. Suomen kanalinnuista se on suurin. Koirasmetso on väritykseltään mustan-, ruskean- ja harmaankirjava.
Viikon luontokuva -Tilhi
Kuva: Heikki Junnila Tilhi on tanakka, kottaraisen kokoinen lintu. Sen pituus on 18–20 senttimetriä ja siipiväli 32–36 senttimetriä. Paino on
Viikon luontokuva -Pyy
Kuva: Heikki Junnila Pyy on pieni kyyhkyn kokoinen metsäkanalintu. Se on noin 34–39 cm pitkä ja painaa noin 250–450 grammaa.
Viikon luontokuva -Viherpeippo
Kuva: Heikki Junnila Viherpeippo pesii metsiköissä ja puistoissa ja se on hyvin sopeutunut kulttuurimaisemaan ja hyötyy selvästi talviruokinnasta. Pesiviä pareja
Viikon luontokuva -Harakka
Kuva: Heikki Junnila Harakan suomenkielinen nimi on balttilaisperäinen, ja nimi on suomessa vanha ja vakiintunut. Keuruulla harakasta käytettiin myös nimeä
