Kuva: Heikki Junnila
Haahka (Somateria mollissima) on meren saaristoissa elävä sorsalintu. Koiraspuolisesta haahkasta käytetään myös nimitystä kalkas.
Haahka on suolaisen veden lintu, eikä sitä tavata pesivänä makean veden altailla. Saaristossa esiintymisen painopiste on ulko- ja välisaariston puuttomilla luodoilla. Pesii myös pienillä metsäpeitteisillä saarilla sisäsaaristoa myöten. Karttaa pesimistä suurilla metsäsaarilla, sillä niillä asuvat maapedot kettu, supikoira, mäyrä sekä ihminen koirineen ja kissoineen tuhoavat valtaosan pesinnöistä. Muiden vesilintujen tavoin haahka suosii lokki- ja tiirayhdyskuntia.
Haahkat saapuvat pesimäluodoilleen heti jäiden sulettua maalis-huhtikuussa. Tyynenä aamuna meri kaikuu kalkkaiden eli haahkakoirasten matalista soidinäänistä. Koiraat partioivat luodon rannassa naaraan hautoessa. Naaras poistuu pesältä vain pari kertaa vuorokaudessa syömään. Jos koiras ei ole paikalla vartioimassa naarasta, ryntäävät lähistön koiraat yksinäisen naaraan kimppuun, yrittäen paritella sen kanssa. Haudonnan lopulla naaras on haluton parittelemaan, ja silloin useat koiraat ovat jo poistuneet sulkasatoalueelle.
Ihminen on vuosisatojen ajan kerännyt haahkanuntuvia täkkien ja takkien täytteeksi. Tämä ei aiheuta linnuille kärsimystä, koska untuvat voidaan kerätä sen jälkeen kun poikaset ovat jo lähteneet pesästä.
Haahka rakentaa pesänsä maahan tavallisesti lähelle merta ja vuoraa sen haahkanuntuvilla. Pesä voi olla aivan avoimesti heinikossa tai kanervikossa, mutta usein se on piilossa katajatiheikössä. Muninta alkaa joskus jo huhtikuun puolivälissä, tavallisesti vapun maissa. Uusintapesiä voidaan tavata vielä kesäkuun lopulla. Vaaleanvihreitä, selvästi kananmunaa suurempia munia on 4–6 ja niitä haudotaan nelisen viikkoa. Naaraan on oltava tarkkana, sillä minkki, kettu, korppi ja varis herkuttelevat mielellään haahkanmunilla. Varhaisempina aikoina ne kelpasivat myös ihmisille. Poikueet emoineen liittyvät usein yhteen suureksi parveksi, jolloin puolustautuminen siivekkäitä petoja vastaan on tehokkaampaa.
Ihminen on vuosisatojen ajan kerännyt haahkanuntuvia täkkien ja takkien täytteeksi. Tämä ei aiheuta linnuille kärsimystä, koska untuvat voidaan kerätä sen jälkeen kun poikaset ovat jo lähteneet pesästä.
Utsjoella ja Inarissa haahkasta käytettiin nimeä auhti tai autti. Uudessakaupungissa ja Merimaskussa koiras oli kalkas ja naaras haha. Historiallisia nimiä ovat olleet muun muassa hahca (Biblia 1642), wodhi (Schroderus, 1637), haahka, hahka, merisuorsa (Ganander, 1787).
Tieteellinen nimi Somateria tulee kreikasta, missä soma, somatos tarkoittaa kehoa ja erion villaa. Mollissima on latinan superlatiivi ja tarkoittaa kaikkein pehmeintä.
Haahkan pääravintona ovat sinisimpukat, joiden lisäksi se syö pieniä kaloja ja sammakkoeläimiä.
Uroshaahkalla on laaja valkea kaulus, musta päälaki ja musta alaruumis. Naaras on ruskeankirjava ja muistuttaa väritykseltään muita sorsanaaraita. Haahka vaikuttaa maissa ollessaan pönäkältä ja hiukan kömpelöltä, elementissään se on vasta uidessaan ja sukeltaessaan.
Täysikasvuisen haahkan pituus on noin 50–70 cm ja siipien kärkiväli 110 cm. Haahka painaa noin 1,2–2,2 kiloa.
Vanhin suomalainen rengastettu haahka on ollut 28 vuotta 7 kuukautta ja 29 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut peräti 37 vuotta 10 kuukautta vanha brittiläinen haahka.
Haahkan ääni on päivittelevä ”o-hhoh”. Naaraat kotkottavat matalalla äänellä, pedon uhatessa (esimerkiksi merilokki tai -kotka) kotkotus kiihtyy voimakkaaksi.
Viikon luontokuva -Ruokokerttunen
Kuva: Heikki Junnila Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) on kerttusiin kuuluva varpuslintu. Aikuisella yksilöllä on raidallinen ruskea, hieman kirjava selkä ja vaalea
Viikon luontokuva -Naurulokki
Kuva: Heikki Junnila Suomessa ensimmäinen naurulokkiyhdyskunta havaittiin muutamia vuosia ennen vuotta 1811 Paraisten Kuitialla. Muutaman kymmenen yksilön suuruinen yhdyskunta viihtyi
Viikon luontokuva -Lapintiira
Kuva: Heikki Junnila Lapintiira (Sterna paradisaea) on tiiralintu, joka pesii arktisella ja kylmällä vyöhykkeellä Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa, talvehtien kuitenkin
Viikon luontokuva -Kalalokki
Kuva: Heikki Junnila Suomessa pesii noin 80 000 paria, joista noin 55 000 saaristossa. Kalalokki pesii koko Suomessa. Pääosa kannasta
Viikon luontokuva -Kettu
Kuva: Heikki Junnila Kettu eli punakettu (Vulpes vulpes) on koiraeläin. Se on maailman levinnein maalla liikkuva petoeläin, sen levinneisyysalue käsittää
Viikon luontokuva -Metsäkauris
Kuva: Heikki Junnila Metsäkauris on väritykseltään kesällä punaruskea ja talvella harmaanruskea. Ruskeankeltainen vatsapuoli ja posket ovat muuta ruumista vaaleammat, kuten
