Kuva: Heikki Junnila
Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) on Euroopan pienin pöllö.
Varpuspöllö on 15–19 senttimetriä pitkä, sen siipiväli on 32–39 cm ja paino 47–70 grammaa. Linnun selkäpuoli on ruskea ja valkopilkkuinen. Vatsapuolelta se on vaaleampi ja ruskeaviiruinen. Linnun pää on melko pieni ja pyrstö lyhyt. Nokka on keltainen. Varpuspöllön ”pyyppäävä” soidinvihellys kuulostaa ihmisen vihellykseltä, ja on helppo erottaa muiden pöllöjen äänistä. Silloin tällöin voi kuulla myös nopean, nousevan vihellyssarjan, erityisesti syksyllä. Ruuankerjuuääni on hyvin korkea vinkuminen.
Varpuspöllö pesii Keski- ja Pohjois-Euroopasta idässä aina Tyynellemerelle ulottuvalla alueella. Euroopan pesimäkannaksi arvioidaan 100 000–195 000 paria ja maailman populaation kooksi 600 000–1 100 000 yksilöä. Lajin kanta on vakaa ja se luokitellaan elinvoimaiseksi.
Suomessa varpuspöllöä tavataan Etelä-Lapin korkeudelle saakka. Suomessa pesii noin 3 500–6 000 paria. Varpuspöllö luokiteltiin vielä vuonna 2010 elinvoimaiseksi, mutta vuonna 2015 se luokiteltiin silmälläpidettäväksi ja vuonna 2019 vaarantuneeksi.
Tyypillisimmät elinpiirit ovat havu- ja sekametsiä, joissa on vanhoja tikankoloja. Varpuspöllö pesii tikankoloon tai linnunpönttöön. Varpuspöllön muninta ajoittuu huhtikuuhun tai toukokuuhun, joskus kuitenkin jo maaliskuun loppuun. Valkoisia munia on 3–8. Naaras hautoo kuukauden ja koiras ruokkii sitä haudonnan aikana. Poikaset saavuttavat lentokyvyn kuukauden ikäisinä.
Varpuspöllön ravintoa ovat muun muassa jyrsijät, pienet linnut ja sammakot. Myyräkantojen ollessa vahvoja varpuspöllöt syövät pääasiassa niitä. Tavallisimmat lintusaaliit ovat tiaisia, hippiäisiä, urpiaisia, peippoja ja vihervarpusia. Suurimmat lintusaalit ovat pikkurastaiden ja käpytikan kokoluokkaa. Syksyllä ja talvella varpuspöllö varastoi saaliita koloihin ja linnunpönttöihin.
Vanhin suomalainen rengastettu varpuspöllö on ollut 5 vuotta, 11 kuukautta ja 21 päivää vanha. Euroopan vanhin varpuspöllö on ollut kuusivuotias saksalainen yksilö.
Avainsanat: #syksy
Viikon luontokuva -Kiuru
Kuva: Heikki Junnila Kiuru (Alauda arvensis) eli leivonen tai leivo on pienikokoinen vaaleanruskea varpuslintu. Tunnusomaisena piirteenä kiurulla on päälaella sijaitseva
Viikon luontokuva -Metso
Kuva: Heikki Junnila Metso (Tetrao urogallus) on metsäkanalintu. Suomen kanalinnuista se on suurin. Koirasmetso on väritykseltään mustan-, ruskean- ja harmaankirjava.
Viikon luontokuva -Tilhi
Kuva: Heikki Junnila Tilhi on tanakka, kottaraisen kokoinen lintu. Sen pituus on 18–20 senttimetriä ja siipiväli 32–36 senttimetriä. Paino on
Viikon luontokuva -Pyy
Kuva: Heikki Junnila Pyy on pieni kyyhkyn kokoinen metsäkanalintu. Se on noin 34–39 cm pitkä ja painaa noin 250–450 grammaa.
Viikon luontokuva -Viherpeippo
Kuva: Heikki Junnila Viherpeippo pesii metsiköissä ja puistoissa ja se on hyvin sopeutunut kulttuurimaisemaan ja hyötyy selvästi talviruokinnasta. Pesiviä pareja
Viikon luontokuva -Harakka
Kuva: Heikki Junnila Harakan suomenkielinen nimi on balttilaisperäinen, ja nimi on suomessa vanha ja vakiintunut. Keuruulla harakasta käytettiin myös nimeä
