Kuva: Heikki Junnila
Suomessa ensimmäinen naurulokkiyhdyskunta havaittiin muutamia vuosia ennen vuotta 1811 Paraisten Kuitialla. Muutaman kymmenen yksilön suuruinen yhdyskunta viihtyi paikalla useita vuosia, ja siitä tehtiin kolme väitöskirjaa Turun akatemiaan. Havainto oli poikkeuksellinen, sillä tuolloin naurulokkia esiintyi vasta eteläisessä Ruotsissa eikä sitä ollut esimerkiksi Virossa, minne se levisi vasta 1800-luvun lopulla.
Naurulokilla on harmaa selkä ja siivet, valkea vatsapuoli, valkea pyrstö ja kesällä tummanruskea pää. Koivet ovat punaiset. Nuorella linnulla on mustapäisen pyrstön lisäksi ruskehtavia sävyjä. Talviasussa aikuisenkin pään väri vaalenee, ja laji onkin silloin hieman vaikeampi tunnistaa. Linnun pituus on 38–44 cm ja siipien kärkiväli 94–105 cm. Paino on keskimäärin 265 g.
Suomessa laji pesii nykyisin Etelä-Suomesta Etelä-Lappiin asti. Keski-Lapissa se on hyvin harvinainen pesijä ja puuttuu kokonaan Tunturi-Lapista. Suomen pesimäkannan suuruudeksi on arvioitu 95 000–110 000 paria. Suomessa naurulokki on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi. Se on vähentynyt huomattavasti, ja suuret yhdyskunnat ovat lähes kadonneet. Laji on Suomessa rauhoitettu ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 101 euroa.
Naurulokki on muuttolintu, joka talvehtii Länsi-Euroopassa, etenkin Alankomaissa ja Britteinsaarilla. Joitakin yksilöitä talvehtii Suomen satamissa. Suomen etelärannikolla naurulokki on aikainen muuttolintu, joka palaa maalis–huhtikuussa pian harmaalokkien jälkeen.
Naurulokki ei viihdy avomerellä, mutta on levittänyt elinympäristöään rannikolta sisämaahan etenkin kyntöpelloille, kaatopaikoille sekä taajamien toreille ja nurmikoille. Se pesii reheväkasvuisilla järvillä, lammissa sekä meren sisä- ja välisaaristossa. Muuttomatkalla ja talvehtimispaikoillaan naurulokki viihtyy satamissa, joenvarsilla ja puistojen ankkalammikoilla.
Naurulokki pesii maassa, ruohikoissa tai osmankäämikasvustoissa yhdyskuntina. Suurimmat koloniat ovat olleet tuhansien parien suuruisia. Naaras munii yleensä kolme munaa, joita se hautoo 22–26 vuorokautta. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun tienoilla, mutta uusintapesiä munitaan vielä kesäkuussa. Poikaset ovat lentokykyisiä noin kuukauden ikäisinä.
Monet vesilinnut, tiirat ja kahlaajat hakeutuvat pesimään naurulokkiyhdyskuntiin niiden tarjoaman suojan takia. Jos yhdyskunta muuttaa muualle tai se tuhotaan, katoavat paikalta myös useimmat muut lintulajit.
Naurulokin ravinto on monipuolista. Pääasiassa siihen kuluvat kalat, vesihyönteiset ja peltojen selkärangattomat, mutta kaupunkiluonnossa se käyttää tehokkaasti hyödykseen kaatopaikkoja ja ihmisen tarjoamaa ruokajättettä. Pesimäaikaan ravinnonhankintamatkat ulottuvat jopa 10–20 kilometrin päähän pesältä.
Vanhin suomalainen rengastettu naurulokki oli 30 vuoden ja 8 kuukauden ikäinen. Se oli samalla maailman vanhin naurulokki. Kyseinen lintu rengastettiin pesäpoikasena 17. kesäkuuta 1968 Sääksmäellä ja löydettiin kuolleena Hollannissa 17. helmikuuta 1999.
Avainsanat: #talvi
Viikon luontokuva -Valkoposkihanhi
Kuva: Heikki Junnila Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) on pohjoisella pallonpuoliskolla elävä keskikokoinen hanhilaji. Se muuttaa Pohjoisen jäämeren pesimäalueiltaan talveksi Pohjanmeren alueelle.
Viikon luontokuva -Tylli
Kuva: Heikki Junnila Tylli (Charadrius hiaticula) on kahlaajiin kuuluva rantalintulaji. Tyllillä on harmaanruskea selkä ja siivet, valkea vatsa ja musta
Viikon luontokuva – Rantasipi
Kuva: Heikki Junnila Rantasipi (Actitis hypoleucos) on yleensä noin 20 senttimetriä pitkä, vesistöjen liepeillä pesivä kurppien heimoon kuuluva kahlaaja. Sen
Viikon luontokuva -Punajalkaviklo
Kuva: Heikki Junnila Punajalkaviklo (Tringa totanus) on punajalkainen kahlaaja. Lajin nimesi Carl von Linnè 1758. Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes
Viikon luontokuva -Pikkukuovi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukuovi (Numenius phaeopus) on runsaslajiseen kurppien (Scolopacidae) lintuheimoon kuuluva kahlaaja. Linnun pituus on 37–45 cm, siipien kärkiväli
Viikon luontokuva -Liro
Kuva: Heikki Junnila Liro on muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa ja Aasian eteläosissa sekä Australiassa. Suomeen lirot saapuvat huhti–toukokuun vaihteessa ja
