Kuva: Heikki Junnila
Merikotka on Suomen suurin petolintu. Pitkäjänteinen suojelu on pelastanut sen Suomessa sukupuuton partaalta. Kun vuonna 1975 kuoriutui ainoastaan neljä poikasta, vuonna 2018 luku oli jo noin 450.
Merikotka on taivaalla kaarrellessaan vaikuttava ilmestys. Sen siipien kärkiväli voi olla lähes 2,5 metriä – enemmän kuin millään muulla Suomessa elävällä linnulla. Sen siivet ovat paitsi pitkät myös leveät. Merikotkalla on iso ja vahva nokka, pitkä kaula ja lyhyt pyrstö.
Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten merikotka oli harvinainen näky, sillä se oli kuolla Suomesta sukupuuttoon. Kun WWF:n merikotkatyöryhmä perustettiin vuonna 1973, maassamme eli vain noin 35 pesivää merikotkaparia. Nekin olivat ympäristömyrkkyjen takia melkein lisääntymiskyvyttömiä.
Merikotkatyöryhmän ensimmäisiä toimenpiteitä oli järjestää merikotkan talviruokintaa rannikolla ja saaristossa. Tämä koitui lajin pelastukseksi. Yli 20 vuoden ajan vapaaehtoisemme raahasivat luodoille ja kallioille lihaa merikotkan ruuaksi. Liha oli kotkalle puhtaampaa ravintoa kuin kalat ja vesilinnut, joita ne itse pyydystivät. Nyt merikotka selviää jo ilman talviruokintaa, eikä ruokintaa ole enää jatkettu kuin paikoin tutkimustarkoituksiin. Merikotkaan liittyvä kenttätyö siirtyi vuonna 2020 WWF:ltä Sääksisäätiön vastuulle.
Luonnonsuojelussa tarvitaan uskoa siihen, että mahdottomalta tuntuvat asiat voivat kääntyä mahdollisiksi. Merikotkan pelastaminen on tällainen luonnonsuojelun menestystarina.
Merikotka on Suomessa rauhoitettu. Sen tahallinen häiritseminen on kiellettyä erityisesti lisääntymisaikana ja muutonaikaisilla levähdysalueilla. Lisäksi merikotkan säännöllisessä käytössä oleva pesäpuu on rauhoitettu. Merikotkia on kuitenkin vainottu kautta aikojen, sillä se on kilpaillut ihmisen kanssa samoista saaliista. Vielä 2000-luvullakin merikotkan poikasia on ammuttu ja pesäpuita kaadettu.
Merikotka voi elää jopa 40-vuotiaaksi. Sen ääni on kimakka sarja haukkuvaa kaklatusta.
Lähde: WWF
Avainsanat: #talvi
Viikon luontokuva -Punajalkaviklo
Kuva: Heikki Junnila Punajalkaviklo (Tringa totanus) on punajalkainen kahlaaja. Lajin nimesi Carl von Linnè 1758. Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes
Viikon luontokuva -Pikkukuovi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukuovi (Numenius phaeopus) on runsaslajiseen kurppien (Scolopacidae) lintuheimoon kuuluva kahlaaja. Linnun pituus on 37–45 cm, siipien kärkiväli
Viikon luontokuva -Liro
Kuva: Heikki Junnila Liro on muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa ja Aasian eteläosissa sekä Australiassa. Suomeen lirot saapuvat huhti–toukokuun vaihteessa ja
Viikon luontokuva -Kuovi
Kuva: Heikki Junnila Kuovi eli vanhalta nimeltään isokuovi (Numenius arquata) on Euroopan suurin kahlaajalaji. Tämä varhain palaava muuttolintu esiintyy myös
Viikon luontokuva -Metsäviklo
Kuva: Heikki Junnila Metsäviklo on muuttolintu joka pesii Euroopan ja Aasian subarktisessa ilmastossa ja talvehtii Etelä-Euroopassa, Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Lintulaji
Viikon luontokuva -Mustaviklo
Kuva: Heikki Junnila Mustaviklo (Tringa erythropus) on pilkullinen kahlaaja. Linnun pituus on 30 cm, paino 100–230 g ja siipien kärkiväli
