Kuva: Heikki Junnila
Merikotka on Suomen suurin petolintu. Pitkäjänteinen suojelu on pelastanut sen Suomessa sukupuuton partaalta. Kun vuonna 1975 kuoriutui ainoastaan neljä poikasta, vuonna 2018 luku oli jo noin 450.
Merikotka on taivaalla kaarrellessaan vaikuttava ilmestys. Sen siipien kärkiväli voi olla lähes 2,5 metriä – enemmän kuin millään muulla Suomessa elävällä linnulla. Sen siivet ovat paitsi pitkät myös leveät. Merikotkalla on iso ja vahva nokka, pitkä kaula ja lyhyt pyrstö.
Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten merikotka oli harvinainen näky, sillä se oli kuolla Suomesta sukupuuttoon. Kun WWF:n merikotkatyöryhmä perustettiin vuonna 1973, maassamme eli vain noin 35 pesivää merikotkaparia. Nekin olivat ympäristömyrkkyjen takia melkein lisääntymiskyvyttömiä.
Merikotkatyöryhmän ensimmäisiä toimenpiteitä oli järjestää merikotkan talviruokintaa rannikolla ja saaristossa. Tämä koitui lajin pelastukseksi. Yli 20 vuoden ajan vapaaehtoisemme raahasivat luodoille ja kallioille lihaa merikotkan ruuaksi. Liha oli kotkalle puhtaampaa ravintoa kuin kalat ja vesilinnut, joita ne itse pyydystivät. Nyt merikotka selviää jo ilman talviruokintaa, eikä ruokintaa ole enää jatkettu kuin paikoin tutkimustarkoituksiin. Merikotkaan liittyvä kenttätyö siirtyi vuonna 2020 WWF:ltä Sääksisäätiön vastuulle.
Luonnonsuojelussa tarvitaan uskoa siihen, että mahdottomalta tuntuvat asiat voivat kääntyä mahdollisiksi. Merikotkan pelastaminen on tällainen luonnonsuojelun menestystarina.
Merikotka on Suomessa rauhoitettu. Sen tahallinen häiritseminen on kiellettyä erityisesti lisääntymisaikana ja muutonaikaisilla levähdysalueilla. Lisäksi merikotkan säännöllisessä käytössä oleva pesäpuu on rauhoitettu. Merikotkia on kuitenkin vainottu kautta aikojen, sillä se on kilpaillut ihmisen kanssa samoista saaliista. Vielä 2000-luvullakin merikotkan poikasia on ammuttu ja pesäpuita kaadettu.
Merikotka voi elää jopa 40-vuotiaaksi. Sen ääni on kimakka sarja haukkuvaa kaklatusta.
Lähde: WWF
Avainsanat: #talvi
Viikon luontokuva -Pikkukultasiipi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas) on sinisiipisten (Lycaenidae) heimoon kuuluva pieni päiväperhonen, joka esiintyy useana alalajina laajalla alueella holarktiksella
Viikon luontokuva -Nokkosperhonen
Kuva: Heikki Junnila Nokkosperhonen on tyypillinen kulttuuriympäristöjen perhonen, se elää pihapiireissä, puutarhoissa ja istutusten lähettyvillä. Keväällä talvehtineet naaraat munivat munat,
Viikon luontokuva -hopeatäpläperhonen
Kuva: Heikki Junnila Yleinen perhonen, jonka esiintymisalue kattaa jokseenkin koko Euroopan Välimeren saaria lukuun ottamatta ja jatkuu idässä Aasian poikki
Viikon luontokuva -Pikkukuovi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukuovi on muuttolintu, joka muuttaa talveksi Afrikan, Etelä-Amerikan, eteläisen Pohjois-Amerikan sekä eteläisen Aasian ja Australaasiaan rannikoille. Pesimisajan
Viikon luontokuva -Selkälokki
Kuva: Heikki Junnila Selkälokki on lähes harmaalokin kokoinen, mutta sen siivet ja selkä ovat mustat sekä pää, kaula, rinta ja
Viikon luontokuva -Nuolihaukka
Kuva: Heikki Junnila Nuolihaukka (Falco subbuteo) on jalohaukkoihin kuuluva pieni, nopea petolintu. Nuolihaukka pesii Euraasiassa, Kamtšatkaa ja Japania myöten. Euroopan
