Kuva: Heikki Junnila
Kivitasku (Oenanthe oenanthe) on sieppojen heimoon kuuluva pienikokoinen lintulaji, jota tavataan koko Suomessa.
Pituus 14–16 cm, paino 20–25 g. Koiras on hivenen suurempi kuin naaras. Keväinen juhlapukuinen koiras on selästä harmaa, vatsasta valkoinen, kurkusta ja rinnasta kellahtava ja siivet ovat mustahkot. Silmän päällä on valkoinen silmäkulmanjuova ja silmän seudulla musta naamari. Naaraalta puuttuu naamari, ja sen siivet ovat ruskeat. Syyspuvussa naaras ja nuori lintu ovat hailakan hiekanvärisiä, koiras hieman kontrastikkaampi väritykseltään. Pyrstön kuviointi on lajityypillinen: valkoiset sulat, joiden kärjessä on musta vyö, keskimmäisessä sulkaparissa mustaa on puolet sulan pituudesta.
Teollisuusalueet ja maatalojen ympäristöt ovat sen suosimia elinalueita. Kivitasku pesii myös ulkosaaristossa useimmilla puuttomilla luodoilla. Suomen kivitaskujen määräksi arvioidaan noin 290 000 paria, mutta kanta on ollut laskussa mahdollisesti maatalouden muutoksien vuoksi. Lintua esiintyy lähes koko Euraaasia ja myös Pohjois-Amerikan arktisilla alueilla.
Kivitasku rakentaa pesämaljansa maahan, mielellään kiven tai rojupuiden alle, kivikasoihin, joskus rakennusten koloihin. Pesä on todennäköisesti naaraan rakentama. Muninta alkaa Etelä-Suomessa toukokuussa. Vaaleansinisiä munia on tavallisesti viisi tai kuusi. Vain naaras hautoo lähes kaksi viikkoa. Molemmat emot ruokkivat poikasia, jotka lähtevät pesästä noin kahden viikon ikäisinä. Osa kannasta pesii kahdesti kesän aikana.
Kivitasku on muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa. Keväällä linnut palaavat huhtikuun puolivälistä alkaen, syksyllä poistuvat elo–syyskuussa, myöhäisimmät lokakuussa. Ne muuttavat öisin yksin tai pienissä ryhmissä. Parvia tavataan harvoin.
Vanhat kivitaskut käyvät läpi täydellisen sulkasadon heinä–elokuussa. Nuoret linnut vaihtavat samaan aikaan höyhenpeitteensä, mutta eivät sulkiaan.
Laulu on voimakas livertely, jota koiras esittää joltain korkealta paikalta, esimerkiksi katolta tai pensaan latvasta, ja usein se pyrähtää laululentoon. Kivitasku laulaa sekä päivällä että yöllä. Ääniä ovat kova naksaus ja korkea ”hiii, hii-tak”.
Vanhin suomalainen rengastettu kivitasku on ollut vähintään 5 vuotta 3 kuukautta 3 päivää vanha.
Kivitaskun lempinimiä ja murreilmaisuja: hiistakka, hiitattari, hyikkä, kivirastas, raunioruntti, snjakki.
Lähde: Wikipedia
Viikon luontokuva -Pikku-uikku
Kuva: Heikki Junnila Pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis) on Euroopan pienin uikkulintu. Suomessa se on erittäin vähälukuinen pesimälaji. Pikku-uikku on vesilinnuksi hyvin
Viikon luontokuva -Vihervarpunen
Kuva: Heikki Junnila Suomessa vihervarpunen on pääasiassa muuttolintu ja se talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Joinakin talvina osa talvehtii Suomessakin,
Viikon luontokuva -Korppi
Kuva: Heikki Junnila Korppi eli kaarne (Corvus corax) on suurikokoinen musta varisten heimoon kuuluva lintu. Täysikasvuisina korpit ovat 55–70 senttimetrin
Viikon luontokuva -Harmaapäätikka
Kuva: Heikki Junnila Harmaapäätikka (Picus canus), jota aiemmin kutsuttiin harmaatikaksi, Euraasiassa laajalla alueella esiintyvä harmaapäinen tikkalaji. Harmaapäätikan selkäpuoli on harmahtavanvihreä,
Viikon luontokuva -Pikkutikka
Kuva: Heikki Junnila Pikkutikka (Dryobates minor) on tikkojen heimoon kuuluva pieni lintu, joka esiintyy luonnonvaraisena myös Suomessa. Pikkutikan pituus on
Viikon luontokuva -Turkinkyyhky
Kuva: Heikki Junnila Turkinkyyhky (Streptopelia decaocto) on pienikokoinen kyyhkylaji, joka on viime vuosikymmeninä levinnyt eteläiseen Suomeenkin. Turkinkyyhkyn alkuperäinen levinneisyysalue
