Kuva: Heikki Junnila
Kivitasku (Oenanthe oenanthe) on sieppojen heimoon kuuluva pienikokoinen lintulaji, jota tavataan koko Suomessa.
Pituus 14–16 cm, paino 20–25 g. Koiras on hivenen suurempi kuin naaras. Keväinen juhlapukuinen koiras on selästä harmaa, vatsasta valkoinen, kurkusta ja rinnasta kellahtava ja siivet ovat mustahkot. Silmän päällä on valkoinen silmäkulmanjuova ja silmän seudulla musta naamari. Naaraalta puuttuu naamari, ja sen siivet ovat ruskeat. Syyspuvussa naaras ja nuori lintu ovat hailakan hiekanvärisiä, koiras hieman kontrastikkaampi väritykseltään. Pyrstön kuviointi on lajityypillinen: valkoiset sulat, joiden kärjessä on musta vyö, keskimmäisessä sulkaparissa mustaa on puolet sulan pituudesta.
Teollisuusalueet ja maatalojen ympäristöt ovat sen suosimia elinalueita. Kivitasku pesii myös ulkosaaristossa useimmilla puuttomilla luodoilla. Suomen kivitaskujen määräksi arvioidaan noin 290 000 paria, mutta kanta on ollut laskussa mahdollisesti maatalouden muutoksien vuoksi. Lintua esiintyy lähes koko Euraaasia ja myös Pohjois-Amerikan arktisilla alueilla.
Kivitasku rakentaa pesämaljansa maahan, mielellään kiven tai rojupuiden alle, kivikasoihin, joskus rakennusten koloihin. Pesä on todennäköisesti naaraan rakentama. Muninta alkaa Etelä-Suomessa toukokuussa. Vaaleansinisiä munia on tavallisesti viisi tai kuusi. Vain naaras hautoo lähes kaksi viikkoa. Molemmat emot ruokkivat poikasia, jotka lähtevät pesästä noin kahden viikon ikäisinä. Osa kannasta pesii kahdesti kesän aikana.
Kivitasku on muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa. Keväällä linnut palaavat huhtikuun puolivälistä alkaen, syksyllä poistuvat elo–syyskuussa, myöhäisimmät lokakuussa. Ne muuttavat öisin yksin tai pienissä ryhmissä. Parvia tavataan harvoin.
Vanhat kivitaskut käyvät läpi täydellisen sulkasadon heinä–elokuussa. Nuoret linnut vaihtavat samaan aikaan höyhenpeitteensä, mutta eivät sulkiaan.
Laulu on voimakas livertely, jota koiras esittää joltain korkealta paikalta, esimerkiksi katolta tai pensaan latvasta, ja usein se pyrähtää laululentoon. Kivitasku laulaa sekä päivällä että yöllä. Ääniä ovat kova naksaus ja korkea ”hiii, hii-tak”.
Vanhin suomalainen rengastettu kivitasku on ollut vähintään 5 vuotta 3 kuukautta 3 päivää vanha.
Kivitaskun lempinimiä ja murreilmaisuja: hiistakka, hiitattari, hyikkä, kivirastas, raunioruntti, snjakki.
Lähde: Wikipedia
Viikon luontokuva -Jouhisorsa
Kuva: Heikki Junnila Jouhisorsanaaras on n. 55 cm pitkä. Pitkästä pyrstöstä johtuen koiraan pituus on 70–75 cm. Muodoltaan jouhisorsa on
Viikon luontokuva -Nokikana
Kuva: Heikki Junnila Nokikana (Fulica atra) on rantakanojen heimoon kuuluva lintulaji. Se on Suomessa tavattavista rantakanoista yleisin. Nokikana on muuten
Viikon luontokuva -Pilkkasiipi
Kuva: Heikki Junnila Pilkkasiipi (Melanitta fusca) on suuri mustanpuhuva sorsalintu. Pilkkasiiven vartalonmuoto muistuttaa haahkaa. Koiraan höyhenpeite on samettisen musta lukuun
Viikon luontokuva -Silkkiuikku
Kuva: Heikki Junnila Silkkiuikku (Podiceps cristatus) on uikkujen heimoon kuuluva töyhtöpäinen vesilintu. Silkkiuikulla on pitkä kaula ja pitkä, ohut nokka.
Viikon luontokuva – Tavi
Kuva: Heikki Junnila Tavia tavataan pesivänä Euroopan keski- ja pohjoisosissa, Aasian pohjoisosissa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Talvehtivana sitä esiintyy Etelä-Euroopassa, Afrikassa,
Viikon luontokuva -Tukkakoskelo
Kuva: Heikki Junnila Tukkakoskelo (Mergus serrator) on silkkiuikun muotoinen pörröpäinen vesilintu. Sen vanha kansanomainen nimi oli pikkukoskelo. Tukkakoskelolla on hapsottava
