Kuva: Heikki Junila
Kangassinisiipeä tavataan lähes koko Euroopassa. Laji puuttuu Skotlannista, Irlannista ja Euroopan pohjoisimmista osista. Euroopasta esiintymisalue jatkuu Aasian lauhkeiden osien kautta Japaniin. Suomessa lajia tavataan suunnilleen napapiirille saakka. Kangassinisiiven lentoaika on Keski-Euroopassa toukokuusta alkaen, Pohjois-Euroopassa kesä–elokuu. Suomessa kesäkuun loppupuolelta elokuun lopulle.
Siipien kärkiväli on 18–27 mm. Koiraan siipien yläpinta on syvänsininen ja siiven ulkoreunassa on melko leveä musta reunus. Naaraan siipien yläpinta on tummanruskea, tyviosasta melko usein sinisävyinen. Naaraalla sekä taka- että etusiiven yläpinnalla ulkoreunan tuntumassa on yleensä nähtävissä oransseja täpliä, mutta niiden voimakkuus vaihtelee yksilökohtaisesti paljon. Siipiripset ovat molemmilla sukupuolilla valkoiset. Siipien alapinnat ovat sinertävänharmaat, naaraalla sävyltään ruskeammat. Alapinnoilla on valkoreunaisia mustia täpliä ja takasiiven submarginaalialassa oranssit täplät ovat sulautuneet yhtenäiseksi juovaksi. Aivan takasiiven reunassa on mustia täpliä, joissa on sininen keskus. Etummaisen raajaparin säärten kärjissä on suurennuslasilla näkyvä oka.
Kangassinisiipi on yleinen avoimissa maastoissa, kuten kuivissa kangasmetsissä, kuivilla kedoilla ja niityillä sekä rämeillä. Se kuitenkin puuttuu tuntureilta ja ulkosaaristoista. Perhoset ovat erittäin paikkauskollisia eivätkä yksilöt yleensä lennä koskaan yli 50 m päähän kuoriutumispaikastaan. Lajin leviämisnopeudeksi uusille elinpaikoille onkin arvioitu vain noin kilometri vuosikymmenessä. Koiraat lentelevät ympäriinsä etsien naaraita ja parittelu tapahtuu usein maanpinnalla. Laji suosinee kuivempia elinympäristöjä kuin ketosinisiipi.
Naaras laskee munat yksitellen ravintokasveille ja kangassinisiipi talvehtii muna-asteena. Toukilla on läheinen suhde muurahaisiin, jotka lypsävät niiden erittämää sokeripitoista nestettä. Vastapalveluksena muurahaiset suojelevat toukkia saalistajilta. Myös koteloituminen tapahtuu muurahaispesään. Toukkavaihe kestää 5–10 viikkoa, kotelovaihe 2–3 viikkoa.
Valtakunnallisessa päiväperhosseurannassa 2013 kangassinisiipi oli Suomen kuudenneksi eniten havaittu päiväperhonen. Maatalousympäristöjen päiväperhosseurannassa 2013 se oli sijalla 23.
Viikon luontokuva -Pikkukuovi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukuovi on muuttolintu, joka muuttaa talveksi Afrikan, Etelä-Amerikan, eteläisen Pohjois-Amerikan sekä eteläisen Aasian ja Australaasiaan rannikoille. Pesimisajan
Viikon luontokuva -Selkälokki
Kuva: Heikki Junnila Selkälokki on lähes harmaalokin kokoinen, mutta sen siivet ja selkä ovat mustat sekä pää, kaula, rinta ja
Viikon luontokuva -Nuolihaukka
Kuva: Heikki Junnila Nuolihaukka (Falco subbuteo) on jalohaukkoihin kuuluva pieni, nopea petolintu. Nuolihaukka pesii Euraasiassa, Kamtšatkaa ja Japania myöten. Euroopan
Viikon luontokuva. -Liro
Kuva: Heikki Junnila Liro (Tringa glareola) on pieni kahlaaja Liro kuuluu koko Suomen linnustoon, mutta pesimäaikana sen tapaa varmimmin Pohjois-
Viikon luontokuva -Harmaasorsa
Kuva: Heikki Junnila Harmaasorsa (Mareca strepera, syn. Anas strepera) on harmaan sävyinen sorsalintu. Suomessa harmaasorsa esiintyy levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Suomen ensimmäinen
Viikon luontokuva -Kyykäärme
Kuva: Heikki Junnila Kyy eli kyykäärme (Vipera berus) on kyykäärmeiden (Viperidae) heimoon kuuluva käärme. Kyy on maailman pohjoisin käärmelaji ja
