Kuva: Heikki Junnila
Kalatiira (Sterna hirundo) on tiirojen heimoon kuuluva lintulaji, jota tavataan pesivänä lajina Pohjois-Amerikan, Euroopan ja Aasian pohjoisosissa.
Kalatiiran vartalo on valkea, päälaki eli kalotti musta ja siivet harmahtavat. Sen pituus on 34–37 cm, siipien kärkiväli 70–80 cm ja paino 100–145 g. Koivet ja nokka ovat punaiset, nokan kärki musta. Istuvan linnun siivenkärjet yltävät pyrstönkärjen tasalle, mikä on hyvä tuntomerkki erona lapintiiraan. Lentävän kalatiiran siivestä vain keskiosa on läpikuultava. Siiven kärjessä on tumma kiilamainen kuvio. Talvella nokka on tummanharmaa ja otsa valkea.
Nuori kalatiira on hieman vastaavan ikäistä lapintiiraa kirjavampi. Selkä on ruskehtava ja lennossa näkyy siiven yläpinnalla tummien reunojen rajaama vaalea suorakaiteen muotoinen laikku. Nuoret linnut eivät yleensä palaa Suomeen ennen aikuistumistaan neljäntenä kalenterivuonna.
Kalatiiran äänet ovat kirkkaita ja kuuluvia. Tyypillinen on lennossa esitetty ”tiirä-tiira…”, mistä tiirat ovat nimensäkin saaneet. Varoitusääni on selvästi kaksiosainen, kireä ”tiiir-räää”. Soidinlennossa pari kiertelee korkealla ilmassa pitäen jatkuvaa kitinää. Soidinkäyttäytymiseen kuuluu myös se, että koiras lentelee kala nokassa naarasta houkutellen. Koiras antaa kalan lopulta naaraalle mutta yleensä maassa.
Kalatiira pesii sekä yhdyskuntina että yksittäispareina kaikkialla merenrannikoillamme ja saaristossa. Sisämaassa se pesii yleisenä järvillä sekä joillakin soilla. Monien lokkilajien tavoin kalatiirat voivat tehdä pesänsä myös talojen katoille. Lapissa laji on harvalukuinen ja paikoittainen. Merellä kalatiira suosii sisä- ja välisaaristoa. Kalatiirat ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä. Ennen yhdyskunnissa saattoi olla satoja pareja, nykyisin korkeintaan muutamia kymmeniä. Pesimäluodot ovat yleensä puuttomia pieniä kallioluotoja. Kalatiirat hakeutuvat usein naurulokkiyhdyskuntiin pesimään.
Pesä on avoimesti kalliolla, sammalikossa tai heinikossa. Se on vaatimaton ja rakennettu heinänkorsista, levistä ym. Kalatiira munii yleensä 2–3 munaa. Suurissa yhdyskunnissa pesien välinen etäisyys on noin metri. Tyypillinen kasvi kalatiirojen pesien läheisyydessä on katkera maksaruoho. Muninta alkaa äitienpäivän jälkeen ja haudonta alkaa heti ensimmäisen munan ilmestyttyä pesään. Haudonta kestää noin kolme viikkoa. Poikaset liikkuvat pesän läheisyydessä ja isompina ne hakeutuvat rannan tuntumaan. Ihmisen noustessa maihin isot poikaset saattavat lähteä uimaan. Lentokykyisiksi poikaset kasvavat noin neljän viikon ikäisinä, Etelä-Suomessa heinäkuun alkupuolella. Muuttomatkalle kalatiirat lähtevät perhekunnittain heinä-elokuun aikana, myöhäisimmät lokakuussa.
Kalatiira syö lähes yksinomaan kalaa. Tavallisimmat saaliskalat ovat piikkikaloja, särmä- ja siloneuloja, salakoita, ahvenia ja särkiä, kooltaan yleensä alle 10 cm. Kalatiira kalastaa syöksysukeltamalla, eli se syöksyy veteen ilmasta ja sukeltaa kalan nopeasti pinnan läheltä. Usein näkee tiiran lekuttelemassa ilmassa paikallaan odottamassa kalan asettumista parempaan asemaan. Tiira ei seivästä kalaa, vaan pyydystää sen nokkaansa ja nielee sen pää edellä. Poikasille emot kantavat aivan pieniä kaloja, usein kolmipiikkejä. Kalastajien heittelemät kalanperkeet se hyväksyy mielellään. Kesällä kalatiirat syövät lisäksi vesihyönteisiä ja pyydystävät ilmassa parveilevia hyönteisiä. Muuttomatkoilla ne syövät myös äyriäisiä.
Lähde: Wikipedia
Avainsanat: #kesä
Viikon luontokuva -Metsäkirvinen
Kuva: Heikki Junnila Euroopassa elää arviolta 81–126 miljoonaa metsäkirvistä. Euroopan kanta muodostaa 25–49 prosenttia koko maailman populaatiosta, joten hyvin varovainen
Viikon luontokuva – Peukaloinen
Kuva: Heikki Junnila Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) on peukaloisten heimoon kuuluva.varpuslintu. Se on toiseksi pienin Suomessa pesivä lintulaji, sitä pienempi on
Viikon luontokuva -Peippo
Kuva: Heikki Junnila Peippo (Fringilla coelebs) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu. Se on pajulinnun ohella Suomen runsaslukuisin lintulaji. Peippo on
Viikon luontokuva -Sepelkyyhky
Kuva: Heikki JUNNILA Sepelkyyhky (Columba palumbus) on Suomen suurin kyyhkylaji. Vanhastaan lintua on kutsuttu myös toukomettiseksi. Suomessa levinneisyysalue ulottuu eteläisimmästä
Viikon luontokuva -Minkki
Kuva: Heikki Junnila Villiminkit ovat pääasiassa yö- ja hämäräeläimiä. Tarhasta karanneet minkit taas liikkuvat yleensä päivisin. Vuorokausirytmiin vaikuttaa kuitenkin suuresti
Viikon luontokuva -Kyhmyjoutsen
Kuva: Heikki Junnila Kyhmyjoutsen (Cygnus olor) on suuri valkoinen sorsalintu. Kyhmyjoutsenen nokka on punertava ja siinä on musta kyhmy, josta
