Kuva: Heikki Junnila
Hippiäinen (Regulus regulus) on pienikokoinen varpuslintu.
Hippiäinen on Suomen ja koko Euroopan pienikokoisin lintu: sen pituus on vain noin 8,5–9,5 cm. Hippiäisen ruumis on pallomainen ja sillä on lyhyt niska ja suhteellisen suuri pää. Nokka sillä on hento ja musta. Hippiäinen on yläpuolelta harmaanvihertävä ja alapuolelta vaaleanharmaa. Päälaella kulkee mustareunainen pitkittäisjuova, joka koiraalla on oranssi ja naaraalla keltainen. Siivillä on kaksi valkoista juovaa. Poikaspuvussa hippiäisen päälaki on yksivärisempi eikä siinä ole keltaista juovaa. Lisäksi nokka on vaalea. Nuori hippiäinen saa aikuispuvun loppukesällä. Kanariansaarilla elävällä alalajilla teneriffae on musta otsa ja sen vatsapuoli on voimakkaamman punertavanbeige kuin Manner-Euroopan hippiäisillä.
Hippiäistä tavataan Euroopassa ja osassa Aasiaa. Suomessa se pesii koko maassa Keski-Lappiin saakka. Suomen pesimäkanta on 0,6–1,6 miljoonaa paria. Hippiäiskannat vaihtelevat suuresti eri vuosien välillä talven ankaruudesta riippuen.
Hippiäinen on osittaismuuttaja. Suomen hippiäisistä osa muuttaa syys–lokakuussa Länsi- ja Keski-Eurooppaan. Noin puolet Suomen hippiäisistä talvehtii Suomessa. Muuttavat yksilöt ovat lähinnä nuoria lintuja, kun taas vanhat yksilöt jäävät pääosin Suomeen.
Osa hippiäisistä muuttaa Keski-Eurooppaan talvehtimaan ja palaa sieltä huhtikuussa. Lähes puolet hippiäisistä jää kuitenkin talvehtimaan Suomeen, ja ankarat pakkastalvet saattavat johtaa koko talvehtijakannan menehtymiseen. Suomen pakkasiin jääminen kuitenkin hyödyttää talvehtijoita: ne saavat vallatuksi parhaat pesimäpaikat ennen muuttajia. Kylminä talviöinä hippiäinen voi pudottaa ruumiinlämpöään kymmenen astetta, mutta silti ero ulkoilmalämpötilaan voi olla jopa 50–70 °C. Energian saamiseksi tulipalopakkasilla hippiäisen täytyy löytää n. 3 grammaa ravintoa päivässä. Talvella hippiäiset lyöttäytyvät tiaisparvien matkaan.
Alati levottomana puustossa liikkuvaa hippiäistä on vaikea saada näkyviin. Mikäli se onnistuu, on tunnistaminen helppoa: vihreänharmaa, rauhattomana alituiseen korkeasti visertelevä pikkulintu ei pysy hetkeäkään aloillaan vaan pyrähtelee jatkuvasti oksalta toiselle. Hippiäinen on aito kuusimetsän laji, mutta muuttomatkoilla sitä saattaa tavata muunkinlaisissa ympäristöissä.
Hippiäiset tekevät taidokkaan pallomaisen pesänsä kuusenoksan alapuolelle rakentaen sen hämähäkinseiteistä, sammalista ja jäkälistä. Toukokuussa naaras munii 8–12 munaa ja hautoo niitä 15–17 vuorokautta. Munat ovat 13,5 mm pitkiä, 10,5 mm halkaisijaltaan ja ne painavat noin gramman. Molemmat emot ruokkivat poikasia pesässä 17–22 vuorokautta. Pesän ulkopuolella ruokkimisesta vastaa koiras, kun naaras hautoo jo toista pesuetta.
Lähde: Wikipedia
Avainsanat: #kesä #kevät #talvi
Viikon luontokuva -Merihanhi
Kuva: Heikki Junnila Merihanhi on suurikokoinen harmahtava hanhi, jolla on iso pää ja kolmiomainen aprikoosinvärinen nokka. Koivet ovat vaaleanpunaiset. Siiven
Viikon luontokuva -Pajusirkku
Kuva: Heikki Junnila Pajusirkku (Schoeniclus schoeniclus) on sirkkujen sukuun kuuluva pieni, rannoilla elävä varpuslintu. Pajusirkun pituus on 14–16 cm ja
Viikon luontokuva -Hömötiainen
Kuva: Heikki Junnila Laji oli pitkään Suomessa runsaslukuisimpien lintujen joukossa. 2000-luvulla hömötiainen on taantunut Suomessa ensin vuonna 2015 vaarantuneeksi ja
Viikon luontokuva -Kiuru
Kuva: Heikki Junnila Kiuru (Alauda arvensis) eli leivonen tai leivo on pienikokoinen vaaleanruskea varpuslintu. Tunnusomaisena piirteenä kiurulla on päälaella sijaitseva
Viikon luontokuva -Metso
Kuva: Heikki Junnila Metso (Tetrao urogallus) on metsäkanalintu. Suomen kanalinnuista se on suurin. Koirasmetso on väritykseltään mustan-, ruskean- ja harmaankirjava.
Viikon luontokuva -Tilhi
Kuva: Heikki Junnila Tilhi on tanakka, kottaraisen kokoinen lintu. Sen pituus on 18–20 senttimetriä ja siipiväli 32–36 senttimetriä. Paino on
